Myrskyä luvattiin

Tämä on taas tämmöinen, sateen piiskaama päivä. Onneksi ei tarvinnut lähteä ulos. Tai no, ehkä pitää käydä kompostiastia tyhjentämässä, jos ehdin ennen myrskyä ja pimeän tuloa. Mies toimitti kauppa- ja apteekkiasiat ja päätimme mennä vasta huomenna äitiä katsomaan.

Onneksi eilen aurinko paistoi ja sain pisteltyä merkkausliinaan puolikkaan uutta kuviota; kiitos ihanista kommenteistanne.Olisin pistellyt pitempäänkin, mutta terassilla oli tosi kylmä istua. Tänään on tumppupäivä eli sukkasatoon ei tällä viikolla taida tulla mitään. Kintaat pitää saada lämmittämään lapsenlapsen käsiä.

Tässä on vielä vino kuva Kaunialan päärakennuksesta, kun en keksi muutakaan kuvituskuvaa, liittyen aikaisempaan postaukseen. Tämä puna-valkoinen vanha osa on kuulemma remontissa, kuvan vasemmalta laidalta alkaa iso uudempi osa. Se vain ei näyttänyt kovin kuvaukselliselta.

Vanhuksista puheen ollen, sain tänään viestin serkkujen iäkkään isän poismenosta. Hänkin oli sotaveteraani, meidän faijaa aika paljon vanhempi. Tämän sedän puoliso, äidin sisko kuoli muutamia vuosia sitten enkä ole setääkään nähnyt muutamaan kymmeneen vuoteen.

Mies on ollut muutaman päivän kovin apeana, kuten arvata sopii. Kansalaisopiston vastaus oli juuri sellaista kanankakkaa kuin odottaa sopii. Olisi pitänyt osata laittaa tasovaatimukset, mutta sitten seuraavalla kerralla blaa-blaa-blaa, ettei tällaista haaveria toiste satu. Ja tottakai jos on kurssimaksun maksanut, saa osallistua blaa-blaa-blaa. Soittamisen sallimisesta ei vastauksessa ollut puhetta, vaikka kapellimestari muka pahoittelikin tapahtunutta... Siitä kuitenkin kiitos rehtorille, että vastaus tuli nopeasti. Asia tuskin on vielä käsitelty loppuun.