Lounaspuheita

Tulimme äsken seurakunnan yhteisvastuulounaalta mosambikilaiseen tapaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta miksi ihmeessä pitää änkeä ohjelmaa pilaamaan leppoisaa lounastilaisuutta? Kaikilla taisi olla siellä tuttuja ja ihmiset juttelivatkin iloisesti keskenään, kuten mekin teimme ystäviemme kanssa ja olisimme halunneet keskustella enemmänkin. Yksi täti yritti samaan aikaan kertoa vähemmän ateriointiin sopivia kokemuksiaan Mosambikista, mm. aids-lasten seksuaalivalistuksesta olin kuulevinani tarinaa eikä hänen kahteen kertaan pitämäänsä esitelmää kovin moni tainnut kuunnella. Kirkkokuorokin oli värvätty paikalle.

Idea lounaasta oli loistava ja väkeä oli aika paljon, joten toivottavasti myös yhteisvastuukeräys sai hyvän saaliin. Aterian toteutti käsittääkseni seurakunnan keittiö yhdessä marttojen kanssa. Logistiikka tosin oli vähän huonosti suunniteltu, kun lautaset, lusikat ja sämpylät olivat toisessa päässä linjastoa, mutta alkukeitto toisessa päässä. Kun me menimme, ei jonoa ollut, joten meitä se ei sinänsä haitannut. Ihmettelimme vain.

Keitto oli jännää papukeittoa. Pääruokana oli grillattua kanaa, riisiä, maapähkinäkastiketta, piripiriä, chilimaustettuja katkarapuja ja paria salaattiakin; vihreää ja tomaatti-avokadosalaattia.

Jälkiruoaksi oli kahvia tai teetä (eli vettä ja teepusseja) sekä hedelmiä. Hinta oli vapaaehtoinen mutta pakollinen, sanottiin ilmoituksessa. Hyvä mieli jäi täyden masun lisäksi meille ainakin, vaikka olisimme tosiaan halunneet vaihtaa pari sanaa useidenkin tuttujen kanssa.

Samalla matkalla teimme pienen kierroksen keskustan harvemmin käyttämillämme kaduilla. Huomasimme, että uutta väriä on ilmestynyt katukuvaan, mutta älkää kysykö mistä tässä pytingissä on kysymys. Tien toisella puolella oli samaa värimaailmaa, mutta se näytti parkkitalolta.

Tivolin sentään tunnistaa maailmanpyörästä. Sekin saatiin kuvattua, sillä tämä aloittaa maakuntakierroksensa perinteisesti meidän sirkuskentältämme ja kauden avajaiset on tänään. Yksi kevään merkki tämäkin! Monena vuonna olen saanut kuvattua tivolin isojen rekkojen letkaa, kun se on saapunut kaupunkiin. Nyt ei ollut siinä suhteessa tuuria.

Tämä mainos oli melkein koulun pihassa, kuten polkupyöristä voi päätellä. Hyvä paikka ja tähän oli helppo pysähtyä kuvan ottamista varten. Tuo edellinen on kuvattu liikennevaloissa, joten kuvakulma muodostui olosuhteiden mukaan.

Minä en ole ollut elämässäni kai kuin kerran tivolissa, enkä mene nytkään, vaikka tilaisuus olisi.