maanantai 11. huhtikuuta 2011

Multa pääsi loppumaan

Ryhdyin rupeamaan eli vaihtamaan kukkien multaa. Melkein jo arvasin etukäteen, että varaamani multa ei riitä mihinkään. Laiskuuttani vain en saanut hankittua sitä lisää. Oikeastaan en olisi jaksanut enempää uurastaakaan ja muutama uusi ruukkukin olisi mukava saada...  Neljä paavalinkukkaa pääsi uuteen multaan, samoin yksi kurjistunut saniainen, kaksi aasinkorvaa ja pari kahvipensasta, ehkä vielä joku muukin. Kuvia en heistä viitsinyt ottaa, katsotaan nyt ensin jäävätkö henkiin. Katsoin kyllä Sarilta ohjeet kuunvaiheista, joiden mukaan vasta loppuviikolla olisi otollisempi aika istutukseen, mutta ei voi mitään kun into iski juuri tänään.

Anoppini oli tarkka näistä asioista, itse yritän vasta perehtyä, vaikka oppi käy hitaasti päähäni. En hetkeäkään epäile, etteikä vanha kansa olisi tiennyt näitä asioita. Hankin itselleni kuukalenterinkin, mutta kas, siivousinnossani olen järjestänyt sen niin sanottuun  varmaan talteen, ei aavistustakaan minne. Paperi- ja lehtikasat, joita herra mieheni erityisesti inhoaa (ja joista taas eilen mäkätti mulle oikein sydämensä kyllyydestä), ovat huomattavan varmoja säilytyspaikkoja tärkeille papereille. Tiedän sadan prosentin tarkkuudella, mistä läjästä mitäkin pitää etsiä. Sitähän tämä putkiaivo miehekseen ei käsitä ollenkaan.

Takaisin kasvimaailmaan, sillä tämä ja kaverinsakin innostui kukkimaan. Kuva tosin on viime tai edelliseltä vuodelta. Näiden juurelle ehkä pitää vain varovasti ripotella uutta multaa.


 Tässä vielä kuvat todisteeksi siitä, että uuden kasvihuoneen tilaus oli asiallinen teko, eikös vaan?



En ole vielä kahlannut katsomaan raatoa lähempää, sillä piha on märkä ja lähes viimeiset lumikasatkin osuvat kasvihuoneen ja rappusten välille. Huomasin aamulla, että kuvassakin näkyvien pihlajien eteen viime kesänä rakentamani kukkapenkki näyttää talvehtineen sikäli hyvin, että ainakin vuohenjuuri, se keltakukkainen kevätkukkija on jo hyvässä vauhdissa. Pian tosin näemme, kelpaako se jäniksen ruoaksi. Pari päivää sitten yritin kuvata pupujussia, joka nakersi Siperian hernepensaan varttavalitettavan hyvällä ruokahalulla. Kuvatkaan eivät onnistuneet, sillä päivä oli harmaa ja jänis puskan takana. Korvat ja takapuoli vain vilkkuivat. Olisi kai pitänyt häätää se pois, mutta täytyyhän senkin Luojanluoman ruokansa saada.

Mietiskelen vieläkin kuumeisesti, mitä oikein erityisen kivaa keksisin arpajaisteni palkinnoksi. Kiitos kaikille jo osallistuneille! Eiliseen postaukseen saapi vielä jättää kommenttia.

3 kommenttia:

  1. Mikä siinä onkin, että mullanvaihto etenee ihan pikkuhiljaa vaikka sitä multaakin olisi! Yhteen vasta vaihtelin ja kaktuksen juurelle lisäsin. Isot ruukut odottelevat vielä ja kas, uusille pienille taimille ei taida edes ruukkua löytyä. Oikeastaan niitä on, mutta ulkovarastossa ja sinne asti nyt vielä...

    Sama vika Rahikaisen, lehtinippuja ja papereita niiden välissä. Minä aina löydän, prinssipuoliso sitten ei millään. Ja niin siistissä tallessa kun ovat.

    Kasvihuoneesta luovuimme pari kesää sitten. Oli oikein myrskyisä ilma ja tuuli vei kasvihuoneen kumolleen niin, että kasvihuonekurkkujen juuret oli ilmassa (oli ehditty tukea naruilla kiipeilemään). Nytpä ei sitten ikkunalauta ole turvoksissa taimista, helpotusta sekin. Tillit ja salaatit ja muut semmoiset kylvetään sitten maahan kun lämpenee. Ja kunhan ensin edes lumet sulaa...
    Tsemppiä mullan vaihtohommiisi. Minulle myös.

    VastaaPoista
  2. Kiitos samoin, Anja. - Kasvihuonetta ei meilläkään ylläpidetä muun kuin huvin vuoksi. Satokin jää aina vaatimattomaksi, mutta kun se kasvun ihmeen seuraaminen on niin kivaa.

    VastaaPoista
  3. Mä oon ottanut urakaksi mullanvaihdon joka toinen vuosi ja näyttää nuo kasvit ainakin siihen tottuneen. Tosin osan mullista jouduin vaihtamaan syksyllä, kun kasvit olivat terassilla kesän ja piti vaihtaa toiseen keppuun sisälle tuotaessa. Tuli vaihto sitten siinä samalla tehtyä. Tosin käytin taimimultaa, sitä lannoittamatonta. Työnnän ravinnetikkuja multaan tuossa, kunhan alkaa kasvit enempi kasvamaan. Varmistan, että talvilepo on taatusti loppunut ensin. Sisäkasvitkin heräävät nyt myöhemmin, kun kevät on tuntuu olevan myöhässä. Vaikka vielä pitäisi ottaa pistokkaita pelakuusta ja kirjopeipeistä ja... Heh! Siinä samassa sitten saa kuljettaa kasvit suihkuunkin samalla. Siinä meneekin sitten yksi päivä. =D

    Kasvihuone meillä on vasta haaveissa, ei tarvitse pelätä vielä, että onko lumen paino liikaa tai viekö tuuli. Mutta ehkä joskus.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!