Sauna on lämpenemässä

... ja toivottavasti saan löylytettyä pahan mielen tipo tiehensä. Nyt vaan itkettää, vaikkei pitäisi. Ei, kukaan ei ole kuollut eikä vakavasti sairastunutkaan. Tytär tosin soitti hetki sitten ja kertoi olevansa kenkussa oksennustaudissa eli vedin ruksit kahden ruokavieraan yli. Itselläni on selkää särkenyt eivätkä särkypillerit tehonneet. Koko päivä on mennyt keittiöpuuhissa. Ensin tein rahkatortun ylihuomista varten. Huomisen jälkiruokatortun teen vasta huomenissa. - Sitten kävimme kaupassa hakemassa tuoretavaroita, salaattiaineksia siis ja tarjouksesta viisi kimppua ihania, keltaisia tulppaaneja kympillä.

Kauppakävelyn päälle kävin etsimässä pajunkissoja ja koivunoksia tulppaanien kaveriksi. Kumpikin matka väsytti selkää, mutta eniten se ehkä väsyi työpöydän ääressä seisomisesta. Osan töistä sain tehtyä keittiöjakkaralla istuen, mutta vain osan.  Tein ison rahkahyytelökakun ja piimäjuuston. Viimeinen askare oli kahden lampaanpaistin puhdistaminen ja marinointi. Aina välillä istahdin pariksi minuutiksi, sillä selkä ei tarvitse kuin hetken levon ja sitten taas voi jatkaa.Näissä puuhissa menikin koko iltapäivä. Ja hermoon otti.

Mies istui kuin tatti tuolissaan, vaikka tiedänhän minä hänen särkynsä ja kipeän ruotonsa. Silti olisi ollut kiva saada edes pientä apua tai vaikka vain sympatiaa. Olin jo viikolla puhunut muutaman pahvilaatikon viemisestä roskikseen, mutta jo aikaisemmin olen kuullut että se joka tilaa tavaraa nettikaupoista, voi kuskata roinatkin pois talosta. Kai se siitä sitten suuttui, kun rupesin pakkaamaan laatikoita kasaan ja samalla matkalla ne päätyivät roskikseen kun vein juustonherat ja lampaantalit kompostoriin. (Ei, meillä syödään niin vähän leipää etten viitsi leipoa, joten en katso heran tallettamistakaan tarpeelliseksi.) Ilmassa oli jo pientä käryä ja salamointia, kun mies toteutti pyyntöni soittimien laukuista. En komentanut, mutta kaipa se pienetkin pyynnöt tulkitsee määräyksiksi ja sitähän ne tietysti ovatkin. Esitin nimittäin, että hän voisi järjestää laukut vaikka pinoon, jotta pääsen paremmin imuroimaan eivätkä huomiset porukat turhan päin törmää levällään oleviin soittimiin. - Ja tulihan se sitten piikki pistäväkin heti perään: miksi nyt juuri pitää imuroida, kun ei muulloinkaan... Se oli väsyneelle mulle tällä kertaa viimeinen pisara. En kai koskaan totu. Jospa sauna auttaisi.

----

Auttoihan sauna ja iltaa vietettiin kaikessa rauhassa aina siihen asti  kunnes mies mokoma otti imuroinnin  uudestaan puheeksi, omasta mielestään fiksusti näin illan päätteeksi. Mikä hemmetti siinä on, ettei yksi miesihminen voi käsittää, että talo olisi kiva saada jo aattona kuntoon? Ei sen takia, että olisi pakko, vaan siksi että se olisi kivaa kun pääsiäinen nyt sentään on suuri juhla.

Tämä hyväkäs oli oikein tyytyväinen , kun sai muijan ymmärtämään, ettei ole pakko imuroida lankalauantaina, vaan sen voi hyvin tehdä pääsiäissunnuntaina just ennen vieraiden tuloa. Ehkä yhdessä jälkiruoan teon ja salaatin teon ja pässien paistamisen ja valkosipuliperunoiden paistamisen ja kananmunien keittämisen ja pääsiäiskoristeiden asettelun ja pöydän kattamisen kanssa? Minähän nimittäin pakkasin imurin saman tien siivouskaappiin ja ajattelin, että olkoon huusholli kuinka pölyinen lystää. Olkoot lakanat vaihtamatta. Juoskoot villakoirat miten lujaa tahtovat ja varsinkin miehen lenstuolin alla.

Se tietysti pitää paikkansa, etten ole innokkaimpia siivoojia tämän taivaan kannen alla. Jotenkin sekin harmittaa, kun tiedän, että mies eksänsä iloksi siivota hurautti talon kuntoon aina ennen  akan vapaapäivää. Mulla on kaikki päivät vapaita, joten siksi kai nämä ovat nyt sitten niitä naisten töitä. - Ettei nyt taas rupeaisi itkettämään?  Tietysti siihen aikaan mies oli nuorempi ja terveempi, mutta silti. Kateutta, kateutta, ei mahda mitään.

Mutta ihanaa pääsiäistä kaikesta huolimatta! Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudassa oleville elämän antoi!