Tuli joulukorttikin

Tämän vuoden ensimmäinen joulukortti oli rapsahtanut postilaatikkoon! Oikeasti sen oli tarkoitus tulla jo viime vuoden puolella, mutta missä lie harhaillut. Naapurin setä oli sen lähettänyt nyrkkipostissa ja ilmeisesti joko häneltä tai asiamieheltä tipahtanut jonnekin matkan varrelle hankeen, ainakin rähjääntyneen ulkonäön perusteella. Mutta niin vain kortti löysi perille. Kiitos hänelle, joka sen kiikutti meidän laatikkoomme! Tässä se on, sillä en usko että setä itse käy blogiani lukemassa.

Aina silloin tällöin voi lehdistäkin lukea mitä ihmeellisimmistä seikkailuista ja osoitteista, joilla posti osaa tulla perille. Tai sitten päinvastoin, vaikkei minulla ole tässä suhteessa valittamista postipojan toimista. Muistan jostain lukeneeni sellaisenkin jutun, jonka mukaan kirjeen piti mennä pikkuisen X paikkakunnan kirkkoherranvirastoon. Osoite Kirkkoherranvirasto, 00000 X-paikkakunta - tämäpä ei riittänyt, vaan posti palautui harharetkien jälkeen lähettäjälle merkinnnällä Osoite tuntematon. Sanomattakin selvä, että kirkko ja kirkkoherranvirasto olivat olleet samalla mäellä jos ei jo vuosisatoja niin ainakin -kymmeniä. Ilmeisesti kirje joutui lajitteluun tuntemattomalla paikkakunnalla ja sitä myöten byrokratian rattaisiin.

Sama byrokraatti ehkä suunnitteli tuon uuden ykkös- ja kakkospostin luokittelun, jonka järjellisyydestä ei mikään ota selvää, mutta joka ehkä jonkun mielestä on hyvä uudistus. Ei minun, mutta onneksi lähetän aika harvoin kirjeitä tai kortteja, joten sama se, mihin luukkuun ne työnnän. Postin täti kyllä neuvoi värssyn, jonka avulla tämmöinen mummi-ikäinenkin muori ymmärtäisi asian. Jos nimittäin muistaisi sen värssyn. Ei ole hyvä sekään, että oikean arvoinen postimerkki ei riitä, vaan pitää olla joko numero ykkönen tai priority-tarra lätkäistynä kuoreen. Ennen piti muistaa kirjoittaa kakkonen... Tarrojakin annettiin postissa melkein lasketut kappaleet.

Kahvipensas selvästi tykkäsi mullanvaihdosta. En eilen löytänyt mistään suihkupulloa, joten hän odottaa vielä suihkautusta raikkaalla vedellä.

Tänään raahasimme kaupasta lisää multaa ja muutaman uuden ruukun, tämmöisiä mistä lie kierrätysmateriaalista prässättyjä, jonka laita näkyy kuvassakin. Ihmettelen muuten yhtä asiaa ruukkumaailmassa. Miksi on niin vaikea löytää kivoja tavallisia kukkapurkkeja? Suojaruukuissa on vaikka mitä ihanuuksia, mutta tavalliset reiälliset ruukut ovat pääasiassa niitä tavallisia ruskeita, muovia tai savea. Vai onko tapana jättää kasvi kasvatustörppöönsä ja se suojaruukkuun ja vaihtaa sitten yksilöä, joka ei menestynytkään enää kotona?

Kävin myös lahjatavarakaupassa, ettepä arvaakaan mitä etsimässä! Kyllä löytyi arpajaispalkinto, josta (tai joista) ainakin itse pidän, vaikken ainakaan vielä raaskinut kotiin ostaa samaa lajia. Samalla löytyi lahja myös ystävälle, jolla on pikapuoliin syntymäpäivä.