Pientä ihmettelyä

Kevät on tullut ja pellot pöllyävät. Olen usein ennenkin ällistellyt eräitä maanviljelysmetodeja. Kun muut isännät vasta rasvasivat traktorinpyöriä ja terottivat äkeenpiikkejä, olivat nämä eräät jo pellolla, eikä pelkästään äestämässä. Ei, he ajoivat laskujeni mukaan viiteen kertaan tiluksensa tai ainakin naapurinamme olevan pellonpläntin. Ensin äestettiin, sitten taas äestettiin, sitten ehkä kylvettiin apukakkaa ja lopuksi varmaan kylvää kyyhötettiin viljansiemeniä. Viimeksi kulki käsittääkseni jyrä trakotorin perässä. Pellonreuna oli varmaan vielä jäässä, kun luntakin oli jäljellä. Sitä siis ei voinut vielä kylvää.

Kun sattui olemaan pääsiäisen aika, niin koneet jyrisivät pellolla pääsiäispäivänä ja ettei vaan pitkäperjantainakin. Yleensä isännät ovat kunnioittaneet isoja pyhiä ja kirkkoaikaa ja lähteneet vasta puolilta päivin pellolle. Nämä aloittivat pääsiäisaamuna kahdeksalta, ettei vaan naapurikaan jäisi sänkyynsä turhan pitkään lorvimaan.

Meillä kotona oli ennen vanhaan monenlaista konetta erikseen. Nyt kai on saatu yhdistettyä useampia toimintoja samaan vehkeeseen ja yhteen ajokertaan. En tietenkään tiedä enkä ymmärrä nykyisistä viljelymetodeista yhtään mitään, mitä nyt olen vähän seurannut naapureiden ja viljelijäveljeni touhuja.

Tarina jatkuu. Eilen tasan kello 20.30 ilmestyi traktori äkeineen taas pellolle, siis sille kylvetylle lohkolle. Kuski ajoi yhden varvin keskeltä jo kylvettyä peltoa ja käänsi sitten pellonlaitaan, jossa oli kaksi tai kolme koneenleveyttä jäänyt ajamatta. Sitä äestettiin hurjaa vauhtia muutamaan kertaan ja tietysti saran tai siis pellon päässä piti tehdä komea kaarros. Eihän se traktori muuten käänny. Mietimme jo vakavasti, onko kuski seonnut, nauttinut miestä väkevämpää vai aikooko varmistaa sadon ja samalla naakkalauman ravinnon kylvämällä peltonsa kahteen kertaan... Ilmeisesti jäätä ei saa sulatettua äkeellä, kun tänään taas ajettiin, mutta meidän isäntä oli näkevinään, että nyt semmoisella matalalta kyntävällä vekottimella, mikä aura liekään oikealta nimeltään.

Onhan tässä ainakin työllisyys taattu. Ja me uteliaat vahdimme ikkunassa. Harmi, että välissä on sen verran puskia, ettei pellosta oikein saa otettua kuvia, kun emme sentään kehtaa marssia lähemmäs kuvaamaan. Sen takia ei kuvitukseenkaan löytynyt muuta kuin oman pihan vuorenkilpeä ja kitukasvuista mahoniaa.