Teksti on mielettömän vaikeaa lukea, sivut ohkaista paperia ja kuten sanottu, hintaakin oli sen verran, että ei tätä missä tahansa sohvannurkassa lueskella. En aio valistaa miestänikään ostoksesta, vaan kiikutin tämän jo yläkertaan yhdessä muiden divarihankintojen kanssa. Kaksi nukenvaatekirjaa jostain 60-luvulta, jolloin näitä Tammen T-kirjoja julkaistiin sekä Mary Oljen ristipistokirja.
Nyt on aineksia askarteluihin, eikä haittaa vaikka maailma ympärillä kaatuisi, kuten pahalta näyttääkin. SPR muuten on jo aloittanut varainkeräyksen.
- Tästä katastrofista ajatukset siirtyivät Tsernobyliin. Silloin työkaverini vaimo oli raskaana ja heillä todella pelättiin. Sanoivat viranomaiset mitä tahansa, niin kuulemma autonpellit olivat aamuisin omituisen värisen pölyn peitossa. Yksi asiakkaani oli samaan aikaan työmatkalla jossain lähikaupungissa, olisikohan ollut Kiovassa. Muistan kuulleeni, etä hän kuoli myöhemmin syöpään. Tosin asioilla ei välttämättä ole yhteyttä keskenään, tai sitten on. Mutta eipä täältä kukaan ole hengissä selvinnyt, ei vaikka söisi tai olisi syömättä yhä vieläkin Tsernobyliä mukanaan kantavia suomalaisia sieniä.
Viimeinen viisastelu oli aasinsilta aloittamaani dieettiin. Toinen päivä menossa ja jo otin yhden varastossa olleen Da Capon välipalaksi. Muuten dieettikuri on pitänyt. Aamulla nautiskelin annoksen punajuuri-omenasalaattia, auringonkukan yms. siemeniä, yhden juustovoileivän ja paljon vihreää teetä. Päiväruoka: annos samaa salaattia, mutta höysteeksi ja kastikkeeksi kaadoin joukkoon purkillisen tonnikalaa öljykastikkeessa. Herkkua jäi vielä ainakin seuraavaksi aamupalaksi. Nyt iltaruoka ehkä lipsuu, kun tarjolla on kalakeittoa jossa on perunaa mukana. Runsaasti vettä, kun vain muistaisin aina ohimennessä juoda lasillisen. Vaa'an mukaan mitään ei vielä ole tapahtunut.
Kun olin kansakoulussa, kuului fraktuuran lukeminen yleissivistykseen. Pitäisikö vaatia nykyisinkin lapsilta sitä taitoa (tai paremminkin opettaa)?
VastaaPoistaHieno löytö tuo vanha keittokirja ja muutkin. Ei se vaaka heti reagoi ;-) tsemppiä.
VastaaPoistaUpea löytö tuo keittokirja, hyvä kun laitoit talteen. Mutta on varmasti mukava lukea kun selvitä kirjaimista ja varsinkin jos löytää vanhoja vinkkejä, jotka käyvät tähän päivään.
VastaaPoistaKerään itsekkin vanhoja keittokirjoja, noin vanhaa minulla ei kuitenkaa ole.
Niin valtava paha tilanne tuo Japani, minäkin kerkesin jo avustuken pistämään SPRään. Meillä asiat niin hyvin ettei sitä oikeesti osaa täysin ymmärtää miten pahasti on asiat Japanissa.
Pitäisiköhän minunkin aloittaa kevennys, saisi muutaman vaatteen kesäksi päälle. Kiitos vinkistä :)
Vitsi, mikä kirjavanhus; vallan vietävän ihana!
VastaaPoistaTsemppiä diettiin; onko sinulla muuten tapana kirjata ylös, mitä syöt? Se on aika tehokas konsti, jo senkin puolesta, että joutuu vähän näkemään vaivaa suupalansa eteen :D. Ei sitä tietenkään tarvitse koko elämää tehdä, mutta tuommoinen viikonkin - rehellinen - kirjaus kertoo jo aika paljon.
Nuo namut lihottavat kyllä todella nopeasti. Joskus, kun olen ollut muutaman päivän ilman yhtään palaa makeaa, paino ropisee heti ihan silmissä. Se on rohkaisevaakin; tiedän, että kyllä se paino oikeesti putoaa, jos hiukan uhraisin ajatusta syömingeilleni :). Tomaattia vain suklaapatukoiden sijaan ;D.
Kiitos kannustuksestanne, ystävät hyvät! Juu, tällä kertaa en pidä kirjaa, mutta olen aikaisemminkin senkin tehnyt. Nyt vain yritän lisätä tahdonvoimaa ja itsekuria. Pikkunamuni ja -paheeni on tällä kertaa ihana vanhanajan vohvelikeksi, jossa on siirappia sisällä.
VastaaPoista