Kevättä tekee...

Kevät on tulossa ainakin siitä päätellen, että tienvarsien lumikasat ovat tosi likaisen värisiä, mustia suorastaan. Mutta noki sulattaa lumen, joten eiköhän tuosta epäesteettisestä näystä selvitä. Mies kertoi toisesta keväänmerkistä. ensimmäinen meidän pihan paluumuuttaja on saapunut: viherpeippo. Se tosin voi talvehtiakin täällä, mutta kun ei koko talvena ole ilmoittautunut lintulaudallakaan, niin eiköhän tuo Viron puolelta lentää liihottanut tänne. Tervetuloa!

Nyt ei ole ajankohtaisia kuvia, mutta sentään tämän vuoden puolelta kuva, jossa lumi oli valkoista, uutta lunta.

Päivän ohjelmassa on ollut sukankutomista, tietokoneasiointia, parin lankakerän ostamista ja mikä tärkeintä, käynti mummulassa. Mummu istui kiikkustuolissa puhumatta sanaakaan, ei edes tervehtinyt vävypoikaa. Hän oli luultavasti aika hämmentynyt, kun siivoojat olivat parhaillaan paikalla, sitten tupsahdimme me ja vielä hetkistä myöhemmin tuli hieroja. Siinä vaiheessa me poistuimme paikalta, mutta ehdimme kyllä hyvin jutella isän kanssa ja kuulla tärkeimmät ja uusimmat kuulumiset, joita tosin ei ollut. Kunnasta siis ei vieläkään ole tullut uutta tietoa kuntoutuksesta. 

Toinen tytärkin käväisi pikaisesti lääkärireissunsa jälkeen. Sairasloma jatkuu ja hän oli saanut vahvat lääkkeet, sillä influenssa on kääntymässä keuhkokuumeen puolelle. Voi kurjuuden kurjuutta, varsinkin kun talvilomakin olisi seuraavalla viikolla.

Se sitten laskiaisviikonloppu edessä. Ei muuta kuin liukasta laskiaista, mutta luita taittamatta!