Vihdoin ja viimein romulipastoni valmistui, siis apteekkarin piironki. Se on nyt koottu ja sijoitettu paikalleen. Järjestelen parhaillaan laatikoita, jotka täyttyvätkin kiivasta vauhtia. Kuvittelin, että tilaa on ihan valtavasti ja saan johonkin laatikkoon käsityötarvikkeitakin. Erehdyin, vaikka laatikoita on tasan 9 kappaletta. Saapi nähdä, montako roskapussia kannetaan tänään vielä ulos vai onko kaikki rompe tarpeellista.
Tämä on ilmeisen hyvä ostos, vaikka kokoaminen oli työn ja tuskan takana eikä laatu vaikuta kovin kaksiselta. Päällikannesta pursuaa pihkaa, yhden laatikon etusarjaa on paikattu aivan erilaisella puulla ja pinnat olivat kieroja, mikä mihinkin suuntaan. Kaikki sujui kuitenkin hyvin tähän asti ja ulkonäkä ainakin miellyttää minua. Kestotakuutahan senkille ei kukaan antanut. Sitä paitsi se sopii paikalleen kuin hanska käteen. Kun raivaan vieressä nököttävän entisen työpöytäni paljaaksi, saan itselleni oikein edustavan askartelunurkkauksen.
Minulle ei kokoonpanosta tullut mitään tuskia, mutta miehelle sitäkin enemmän, johtuen muun muassa tuosta epätasaisesta laadusta ja tietysti myös hankalista työasennoista. Minä osallistuin sen verran, että kanniskelin laatikoita alhaalta yläkertaan ja avustin hökötyksen kääntelyssä eri asentoihin. - Esittelen lipaston vasta sitten, kun miljöö on kuvauskelpoinen. Nyt olen vain pienellä lepotauolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!