Kävipä tuuri

Mies lähti lapsensa kanssa ostoksille. Toinen tytär, joka on aika taitava pianisti, mutta viime vuosina päässyt harvoin soittamaan, sai sähköpianon. Musiikkikaupassa oli parhaillaan erikoisen hyvä tarjous ja molemmat palasivat matkalta tyytyväisinä. Tytär ilmeisesti parhaillaan asentaa kotonaan jalkoja soittopelin alle tai kalustaa pientä kämppäänsä uudelleen. Isänsä lupasi ruveta ottamaan selvää soitonopettajasta, jotta ruostuneet taidot palautuisivat.

Minä lähdin sillä aikaa Prismakauppaan toimittamaan asioita. Kävi tuuri minullakin. Kun en syksyllä löytänyt mistään Kuoma-saappaita, joita ovat lyömättömät huonojalkaiselle mummolle, niin nytpä löysin! Vanhoissa ei oikein ole enää pohjista tietoakaan, kun ne ovat irronneet vähitellen kappale kappaleelta, joten nyt vain elän toivossa, että pian tulisi oikea kevät ja kuomaset lähitisivät viimeiselle matkalleen. Lisäksi ostin lämminvuoriset tohvelit, hinta karvan verran alle 18 euroa miinus 70%! Ostin myös muutaman kerän iloisen värisiä sukkalankoja japaninsukkia varten. Kolmas pari on nyt puikoilla. Yksi kerä, se pinkinkirjava Nalle tosin lähti saman tien tämän Toisen tyttären mukaan. Prismakauppa ei tunne muita langan valmistajia.

Onni potkaisi jo menomatkalla. Meillä on kaupungissa 40 kilometrin kattonopeus, joka on hyvä asia, vaikkei sitä moni kunnioitakaan. Nytkin minä taisin olla jonkun mielestä tien tukkeena, kun ohitseni singahti jonosta toinen tai kolmas auto aika vauhdilla. Mutta heh, paha sai palkkansa: poliisisetä oli käsi pystyssä odottamassa ja ohjasi auton sievästi sivukadulle. Takanani tuleva autoilija varmaan virnisti yhtä tyytyväisenä kuin minäkin.

Mennessä aurinko paistoi, mutta tulomatkalla osuin paikalliseen lumisadekuuroon. Lunta tuli todella sankasti. Muutaman kilometrin matkalla sade tosin ehti jo lakatakin. "Uusi lumi vanhan surma", sanoi edesmennyt ex-anoppini, joka yleensä tiesi nämä asiat.

Samasta tulppaanivaasista, jonka jo kerran kuvasin, nousee tänään SPR:n Japanin hyväksi myynnissä oleva pikkuinen amigurumi. Tilasin näitä kaksi ja lisäksi mm. Inge Löökin iki-ihania mummo-kortteja. Niitä pitäisi hankkia lisää, kortteja nimittäin.

Luontoilmiöistä kannattaa mainita sepelkyyhky, jonka kevätkujerruksen kuulimme tänään sisälle asti. Tervetullut kevään merkki! Käpytikka on naputellut jo pitkään jonkun sähkötolpan päässä ja hakenut lintulaudalta siemeniä ja talia, mutta en ole sitäkään saanut kuvaan. Kyyhky varmaan istui sähkölangalla, mutta kumpikaan ei viitsinyt nousta katsomaan. Ihmettelimme muuten eilen, olisiko joku haukka tai pöllö lähistöllä, sillä lintulaudalla ei ollut varmaan kukaan käynyt koko päivänä.