Yökylässä omassa blogissa

Minun piti rientää ajoissa nukkumaan herätäkseni ajoissa, mutta miten nyt tässä vielä roikunkin. Tai siis en turhan takia, vaan kävin nettidivarissa tekemässä  löytöjä. Tulossa on Mary Oljen ristipistokirja, kaksi nukenvaatekirjaa ja kruununjalokivenä ruotsalaisen Cajsa Wargin keittokirja vuodelta 1814, joka sentään ei ole ihan esipainosta, joka on julkaistu joskus 1700-luvulla. Kyllä tämäkin kelpaa. Toivottavasti pystyn lukemaan vanhaa fraktuuratekstiä ja ymmärtämään vanhaa ruotsia. Jännityksellä jään odottamaan pakettia, joka tosin tulee vasta sitten, kun rahat on kauppiaan tilillä. Älkää kysykö hinnasta. En aio kertoa, mutta tietenkään se ei ollut halpa. Koskas aarteet halpoja olisivat olleet?

Päivä on ollut kiireinen. Valmistauduin parin päivän matkalle eli kävin ostamassa liput, hakemassa rahaa seinästä, ostamassa pari pulloa cavaa viemisiksi tai siis oman joukkomme iloksi ja niin edelleen.

Kesän remonttia suunniteltiin tutun rakennusmiehen kanssa. Kuulimme myös yhden suru-uutisen, sinänsä odotetun ja perheelleen helpottavankin. Vainaja ei ollut sukua eikä ystäväkään, vaan naapurustosta.

Tuntuu kuin päivälle olisi ollut asiaa lähes laitoja myöten. Loppuajan neuloin hartianlämmitintä, jonka arvelen somistavan olkapäitäni ensi sunnuntain konsertissa. Tässähän tätä ohjelmaa oli.

Nyt seuraa parin päivän blogipimento, minipaasto, jonka kyllä korvaa moninkertaisesti ystävien tapaaminen. Tämä on perinteinen, joka vuosi toistuva riemullinen maailmanparannusreissumme. Aina seuraavana vuonna jatkamme juttua siitä, mihin edellisenä talvena lopetimme. Siinä käsitellään omat ilot ja surut ja tietty, juorutaan vähän poissaolevistakin.

Vaan yksi on joukosta poissa, kuten laulussakin sanotaan. Naistenpäivän aamuna kuusi vuotta sitten hän nukahti viimeisen kerran rakkaan aviomiehensä syliin, aamuauringon paistaessa sisään olohuoneen ikkunasta. Kivut oliva poissa, kun enkeli kävi noutamassa hänet toiseen kotiin. - Sinua muistelemme ja ikävöimme nytkin, rakas ystävä.