Kevättä rinnassa näin aurinkoisen päivän päätteeksi! Sen takia vaihdoin uuden blogipohjan, Itkupillin tuoreen Magnolian. Kiitos! Tämä on ihana enkä nyt aio pilata ensivaikutelmaa yhdelläkään kuvalla. Kuka tietää ja viitsisi neuvoa, miten saan muutettua otsikkotekstin vähän nätimmälle fontille?
Kun kampaamoreissun jälkeen toimittelin useita kauppa-asioita, olinkin sitten kotiuduttani niin naatti, että päätin pitää lepopäivän enkä edes haaveile siivous- tai järjestelypuuhista. Vielä äsken iltapesullakin tuli muistutus hiostavasta matkasta: otsalta valuva pesuvesi maistui suolalta ja jalkojakin vähän vippaa. Jalkoja, ei päätä. Ostin tuliaisia ensi viikon matkan varalle, mukaan lukien muutama lankakerä, väriä printteriin ja kaksi kirjaa.Miehelle oma reikärauta eli lävistin. Neljää lajia leipää ja kaksi tanskalaisen viineirin näköistä vaan ei makuista pullaa. Leikkeleitä, hedelmiä ja juustoa. Ynnä muuta. Ruokaa ei tarvinnut ostaa, sillä eilistä hernerokkaa jäi tällekin päivälle ja vielä huomisen lounaallenikin.
Kampaajalle tuleva seuraava asiakas, melkein hyppeli riemusta, kun aurinko paistoi ja sanoi hormonien ruvenneen hyrräämään! Juu ei, ei ollut kolmekymppinen ja vaan hyvinkin meikäläisen ikäinen tätönen. Huomasin, että minulla on vielä pitkä matka siihen hiusten harmaantumisasteeseen. Vaikka kyllä sitä meikäläiselläkin jo on omiksi tarpeiksi, Toinen vaarini säilåytti tummat, vahvat hiuksensa melkein elämänsä loppuun asti. Ehkä olen perinyt värin ja paksuuden sieltä.
Illalla mies istui tuolissa nenä punaisena ja jotenkin vaisun näköisenä. Jotain oli tapahtunut, mutta arvelin, että parempi antaa kertoa omaan tahtiinsa. Hän oli soittanut oikein hyvälle kaverilleen ja kuullut ikäviä uutisia. Eturauhassyöpä. Levinnyt niin, ettei voi enää leikata. Ennuste: 1- 2 vuotta elonaikaa.Toimettomana hän ei aioi sitäkään aikaa viettää kuolemaa odottaen, vaan on jo sopinut muista hoidoista. Apeaksi veti minutkin.
Eilen ihmettelimme, kun tytär ei tullutkaan sovittuna aikana. Kuumetta 39 astetta, A-virus ja loppuviikko sairaslomaa. Tästä sentään yleensä parannutaan.
Nuo uutiset vetävät hiljaiseksi, siis tarkoitan miehesi ystävää.
VastaaPoistaVoi että! Kyllähän se syöpä-sana kolahtaa joka kerta ja jos jo tiedetään heti, ettei hoitokeinoa edes ole, niin huh! Elämä on häilyväistä ja osin epäreiluakin. :/ Toivottavasti tyttäresi paranee pian! Flunssia on nyt erilaisia kovasti liikkeellä, kevättä vissiin sekin...
VastaaPoistaOnpas teillekin sadellut ikäviä uutisia.. Blogipohja on kuitenkin kaunis ja fontteja saat muuteltua valitsemalla mallin muokkaustyökalusta ensin lisäasetukset ja niitä alaspäin rullailemalla löydät muun muassa blogiotsikon fonttiin paljon vaihtoehtoja. Muista sitten vain tallentaa muutoksesi valitsemalla "käytä blogissa" (tms oikeasta reunasta ylhäältä).
VastaaPoista