Ensin ompelukone, sitten jalka

Kävi pieni haaveri. En nyt valita, en ollenkaan, eikä näillä ole mitään asiayhteyttäkään. Kun eilen yksi hajosi, niin tänään hajosi toinen. Mitähän huomenna tapahtuu? Onneksi ei sentään ole 13. päivä.

Meillä oli mukava päivä ja päätimme vähän herkutella illalla. Ostettiin lammaspihvejä ja kaapissa oli pari päivää sitten tehtyjä veneperunoita sopiva annos jäljellä. Kun rupesin keräilemään ruokatarpeita työpöydälle, niin miten sattuikaan, veneperunat luiskahtivat lattialle vuokineen päivineen. Jos vati olisi ollut lasivuoka, olisi se varmaan räsähtänyt kappaleiksi. Vuoan onneksi se oli vanha ruskea teräsemalivuoka, joka kestää mitä vaan ja näköjään melkein halkaisee jalan. Korostan vielä erikseen sanaa teräs, sillä vuoan reuna iski suoraan isonvarpaan syrjään ja teki jalkapöytään sellaisen siistin, varmaan pari senttiä pitkän ja vähintään puoli senttiä syvän viiltohaavan. Sehän vuoti verta oikein kunnolla ja luultavasti vuotaa edelleen. Talosta ei löytynyt kuin pieniä laastareita.

Olen yrittänyt järjestää laastareita vähän joka paikkaan, ulkovajaan, eteisen laatikkoon, autoon, yläkerran vessaan, lääkekaappiin. Vajaan ei lähdetty, mutta ainakin alakerran varasto oli surkea eikä tällaisessa pienessäkään onnettomuustilanteessa sentin levyisestä mikkihiirilaastarista ole suurta iloa. Tai no, koko täsmää, mutta edes mikkejä ei löytynyt lohdutukseksi.

Nyt on yöksi jo kertaalleen vaihdetun laastarisatsin päälle varmuuden vuoksi teipattu sideharsoa, vaikka tekisi mieli kiskoa koko laastari pois. Talon toinen kaikkien alojen erityisasiantuntija kielsi ehdottomasti ottamasta sitä pois. Hän kyllä kiitettävästi auttoi laastaroinnissa, mutta muisti antaa sen neuvon, että lääkekaappi kannattaisi järjestää. Meidän harmiksemme joudumme käyttämään aika montaa lajia lääkkeitä, joten kaappikin on pullollaan tavaraa.

- Tänään tuli kaappiin ja vähän kaapin viereenkin lisää lääketavaraa, kun jouduin ostamaan n. 200 eurolla lääkkeitä, mukaan lukien isot laatikot silmätippoja, jotka eivät mahdu mihinkään. Luultavasti kuitenkin näillä ostoksilla kelan vuosikorvausraja poksahti rikki ja saan, ainakin oman arvioni mukaan, satasen verran takaisinkin. Pakko oli ostaa, kun lääkkeet olivat lopussa ja joissakin vielä resepti menossa vanhaksi.

Jännä nähdä, mahtuuko huomenna kenkä jalkaan, mikä on jalan väri ja millaiseksi haava kehkeytyy vai istunko jalka sojossa kuin nuo kukkimista aloittavat tuvan joulukaktuksen oksat. Vaikka eihän minulla tässä mitään hätää ole verrattuna siskonpoikaan, joka on viikkotolkulla ollut suunnilleen kokovartalokipsissä eli kipsattuna nilkasta nivusiin. Potkupallo on vaarallinen laji.

Meinasi jäädä mainitsematta, että veneperunoita ei syöty eikä pihvitkään oikein maittaneet.