Oman talon isänpäiväjuhlallisuudet ovat olleet kovin niukat. Tytär, jonka piti tulla onnittelemaan isäänsä illalla, soitti ja ehdotti huomista iltaa. Sehän sopii meillekin, varsinkin kun isä sai ensimmäiseksi kuulla iloiset onnittelut. Muista ei ole kuulunut hiiskaustakaan, joten heillä on varmaan ollut tärkeämpää tekemistä. Poikain isä on pettynyt, vaikka vähän yrittää sitä peitellä. Isänikin kyseli, että onko perikunta ilmoittautunut. Ei ole. Tylsää. Minä sitten taidan pian aloittaa käpykakun syömisen, vaikka onhan tässä vielä iltaa.
Samalla matkalla kävimme kirkolla äänestämässä. Väkeä oli aika paljon liikkeellä, joku jopa joutui vähän jonottamaan äänestyskoppiin pääsyä. Minäkin lopulta löysin oman ehdokkaani ankaran pohdinnan jälkeen. Siis pohdiskelun suoritin tässä kotona tietokoneen äärellä. Mies sen sijaan viipyi vaikka miten kauan kopissa, kun ei meinannut löytää ehdokkaansa numeroa. Emme jääneet vaalikahveille, kun päivän kahvikiintiö eli yksi kupillinen tuli isänpäiväkekkereissä jo täyteen. Olemme lähes kokonaan lopetteneet kahvinjuonnin. Minä juon aamulla Rooibus-teen ja vihreän teen kotitekoista sekoitusta, mies ei mitään.
P.S. Kaksi kolmannesta huomioi isänpäivän.
Voi tuota teidän "perikuntaa", onneksi sentään kaksi kolmesta muisti. Meillä ei vietetty koskaan isänpäivää erityisemmin, mutta soiteltiin tai lähetettiin kortti. Oma isäni oli pikkupoika, kun hänen isänsä kuoli, joten ei hän kai isänpäivää osannut edes viettää.
VastaaPoistaNiinpä, mutta isänpäivää ei kai meidän isien lapsuudessa vielä edes vietetty. En muista, milloin se alkoi, mutta silloin monet faijat pitivät sitä vain kaupallisena keksintönä. Nyt nämä samat heput ovat ihan tyytyväisiä, kun muistetaan.
VastaaPoista