"Virallinen" joulukauden avaus

Kun joka puolella koristellaan jouluikkunoita, avataan joulukatuja ja järjestetään jouluparaateja, sytytetään valoja ja pystytetään joulukuusia, niin me olemme sitkeitä. Vasta adventtina laitetaan ensimmäiset jouluvalot. Ulkolyhdyissä kyllä poltan silloin tällöin kynttilöitä jo nytkin ja sisällä takassa kynttilä palaa joka ilta. Olemme aika varovaisia, sillä vanhat hirret palavat varmaan soihtuna, jos vähänkin saavat tulesta kiinni. Sen takia esimerkiksi terassilla ei polteta kynttilöitä. Oravat ja linnut näet ravaavat ahkerasti terassin pöydällä ja olipa taas naapurin kissakin askeltanut reippaasti lumista tietä pitkin terassin tuoliin lintuja kyttäämään.

 Yhdellä tavalla avasin meidänkin joulukautemme: tilasin äsken joulukortit. Etsin pitkään valokuva-arkistoistani sopivaa kuvaa. Yhden laatu ei kelvannut ifille, toisen lumi oli raikkaan vihreää, kolmas ei sopinut valitsemaani malliin. Päädyin lopulta siihen, mistä olin iltapäivällä lähtenytkin, lumiseen talonkuvaan. Toivottavasti kortti on edes jollain lailla siedettävä. Olen monena jouluna näperrellyt kortit itse, mutta nyt en suoraan sanottuna viitsinyt edes miettiä sitä vaihtoehtoa.

Mies oli selkähoidossa ja tuli tyytyväisenä kotiin. Minä podin sillä aikaa flunssaa. Se on todella omituista laatua. Aamuisin on kurkku kipeä ja olo kaikin puolin vaivainen ja viluinen, joskin kuumeeton. Join tänään ainakin litran rooibus-vihreää teesekoitustani, kääriydyin peittoon ja kiedoin vielä paksun oranssin villahuivin kaulaani. Nyt ei ole mitään oireita, mutta katsotaanpa aamulla tilannetta uudestaan.

Tähtiruokaa

Vielä yksi ilonaihe: tein eilen valtavan annoksen makaroonilaatikkoa, jota  mies kehui vielä tänäänkin. Satsista riittää vielä ainakin yhteen, jos ei kahteen syömäkertaan, mutta pistin sen välillä pakastimeen. Nimittäin tämä oli varsinaista koko viikon "tähtiruokaa". Tein viikonloppuna lampaasta patapaistin uunissa. Pataan kertyi runsaasti nestettä eli pässistä tuli kuivaa, vaikka olin sulattanut sen hitaasti jääkaapissa ja kansi oli koko ajan visusti päällä. No, söimme sitä kahdella aterialla, sekä lauantaina että sunnuntaina.

Sitten tein liemestä ruskean kastikkeen ja silppusin mukaan osan lihasta. Maukasta lihakastiketta syötiin edelliseltä päivältä jääneiden röstiperunoiden kanssa. Loppu kastike ja liha samalla lailla pienennettynä pääsi vuokaan yhdessä kahden silputun sipulin, muutaman valkosipulin kynnen ja kahden makaroonipussillisen kanssa. Huom. en keittänyt makaronia, vaan pistin ne kuiviltaan vuokaan. Mausteeksi pippuria ja thai chili -kastiketta. Kastike ei tietenkään riittänyt nesteeksi, vaan tein kuutioista puolisen litraa lihalientä. Ei siis munamaitoa, kuten yleensä olen tottunut laittamaan. Laatikosta tuli hyvää, joskin vähän kuivaa kuitenkin. Kun tänään lämmitin sen uudestaan, vedin päälle oivariinia kohtalaisen määrän ja lisäkostukkeeksi kaadoin muutaman desin lihalientä. Vähän mausteitakin lisäsin, chili-limea ja jotain pippurisekoitusta. Tätä siis mies otti vielä ison annoksen lisääkin ja maistui se minullekin. Silti sitä jäi ainakin puoli vuoallista ensi viikon alkuun.

Näin olemme pistelleet yhden uusseelantilaisen lampaanpaistin poskeemme ja ruokaa riitti kahdelle hengelle runsaaksi viikoksi. Tosin yksi tappiokin syntyi ja siihen säästö ruoassa sitten meneekin. Mies puraisi kuivaan makarooninpalaan hampaastaan paikan irti, joten kannattaa varoa. Muuten kuivat makaroonit kypsyivät ihan hyvin, vaikka piti niitä välillä painella nesteeseen.

Tähtiruoka-nimitys on tullut siitä, kun mieheni aikanaan yksinhuoltajaisänä houkutteli ruoanjämiä nirsoilevan lapsensa syömään. Onhan nyt tähtiruoka paljon hienompi nimitys kuin tähderuoka.