Rikas mies jos oisin...

Olen täällä vihjaillut, vaan en kertonut syksyn isoja kuulumisiamme, mutta enää en malta pitää suutani kiinni enkä sormia pois näppikseltä. Me myimme syksyllä osan tontista ja jo joitakin viikkoja on tontin kulmalla ollut kiinteistönvälittäjän mainoskyltti. Ihme, ettei kukaan naapuri tullut aikaisemmin kyselemään mitään. Kyltin paikka ehkä hämää, sillä se voi osoittaa myös seuraavalle tontille. Sekin on ollut myynnissä.

Tänä aamuna hanke sitten rävähti oikein kunnolla naapurien silmien eteen, kun metsuri ja metsätyökone rupesivat mylläämään tontilla.Siinä menivät hetkessä kuorma-auton lavalle vanhat kuuset, koivut ja salavat, mutta myös marjapensaat, omenapuut ja lehtikuusi. Hyötykasvit, omenapuut ja pensaat olisimme toki saaneet siirtää, mutta miehen kipeä kroppa ynnä eräät muut seikat estivät.Saahan noita uusia taimikaupasta.

Ehkä naapurit pitävät meitä nyt erinomaisen rikkaina ja arvatenkin myös ikävän röyhkeinä ihmisinä. Kaikkein tiedonhaluisin rouva kävikin jo ovella ihmettelemässä aikomuksiamme. Kenellekään ei varmaan tule mieleen se, että tontti on vaihtanut omistajaa. Aikaisemmin kuulimme arveluita siitä, että me itse rakentaisimme ja siis käärisimme omiin liiveihin suuret summat rahaa. Ei sentään, me myimme vain tontin ja on uuden omistajan asia päättää, mitä maalleen rakentaa. Siitä iloitsemme kumpikin, että tontille tulee vanhaa miljöötä ja meidänkin pihapiiriämme kunnioittavia omakotitaloja, vähän sellaisia rintamamiestalon mallisia eli ei mitään ökytaloja. Ensimmäisen talon pohjaa kaivetaan parhaillaan, tai ehkä lähtivät hetki sitten pikkujoulun viettoon kun ei enää kuulu kaivinkoneen ääntä.

Tosiasia kuitenkin on se, että voimamme eivät riittäneet enää ison pihan hoitoon, pihan josta ei ollut muuta kuin kuluja. Tai no, omenia ja viinimarjoja sentään saatiin, mutta vuokratuotto mökistä oli olematon. Kiinteistöveron n. 60 prosentin korotus oli viimeinen niitti, mutta senkin lisäksi uhkana olisi ollut jonain päivänä mahdollisesti kaupungilta tuleva rakennuskehoitus. Kaava ja nykyinen rakennusoikeus oli tontilla jo ennen meidän kummankaan aikaamme, joten kovin pyhiin arvoihin emme kajonneet. Toivottavasti saadaan mukavia naapureita!

Omakotiasujista ei varmaan koskaan tule rikkaita, ei vaikka miten laulattaisi tonttikauppojen jälkeen. Nytkin jännitetään, miten lumilinko toimii ja toimiiko koko talven. Muutenkin rahoille on suunniteltu käyttöä: mm. mökin ulkomaalaus ja räystäiden korjaus odottavat. Tein minä tosin kaksi impulssiostosta. Ostin itselleni päällystakin noin 25 vuotta hyvin palvelleen mutta kummasti kutistuneen tilalle. Uusi on oikein mokkaa (vai olisikohan tekomokkaa?) ja nyt napit menevät kiinni. Tilasin myös divarista Kotilieden ensimmäisen vuosikerran vuodelta 1923, kun se sattui silmiini. Myös mies osti uuden takin ja aikoo mennä vielä soitinkaupoillekin. Että semmoista tämä rikkaiden elämä...

Hyvää viikonloppua ja rauhallista ensimmäistä adventtia!