Takana toimelias päivä

Kun herää aikaisin ja menee myöhään nukkumaan, ehtii paljon.Heh-heh. Minut oli valtuutettu herättämään mies ennen yhdeksää, joka on meillä aikaisin. Hänellä oli soittoharjoitukset tulevaa itsenäisyyspäivän juhlakonserttia varten. Kellahdin vielä hetkeksi petiin, mutta kun ei uni tullut niin mitäpä sitä turhaan makoilemaan, kun käsityöt ja askartelut odottivat.

Aloitin päivän verkkaisen aamupalan ja lehden lueskelun jälkeen käsityöalalta. Sain vihdoinkin tilattua englantilaisen Cross Sticher ristipistolehden, jota olen pitkään ostanut. Sitä on kiva lukea ja ehkä tästä innostun lisääkin, kun lehden pienet kylkiäisjutut käyvät amatöörillekin. Minulla kun tarvikevarasto tältä alalta on nyt aika olematon. Ensimmäiseksi tarvitsen terävät sakset ja arsenaalin kangasta. Itse asiassa olen tehnyt paljonkin ristipistoja silloin kun n. 30 vuotta sitten makasin selkävaivaisena enkä jaksanut edes kirjaa pitää kädessä, mutta kevyitä pellavaisia pikkuliinoja syntyi liukuhihnalta. Yksi iso pöytäliina oli liian kunnianhimoinen haaste: liian tiuha kangas eikä näkö riittänyt. En tiedä, mitä olen sille tehnyt. Ehkä kiukkupäissäni hävittänyt jonkun muuton yhteydessä? Sairasloman ajoilta on tosin sekalainen nippu lankoja jäljellä ja pieni pala hääpukuni luonnonväristä pellavaa.

Tänään sitten sain pään auki ja pistelin monen vuoden tauon jälkeen ensimmäiset pienet pistelyni, joulukoristeet. Mallit ovat vähän eri näköisiä kuin tuotokseni, mutta ketäpä se haittaa. - Kudoin sukkaa. Luin yhden jännärin loppuun ja aloitin toista. Vaihdoin lakanat ja pesin koneellisen pyykkiä. Kävin saunassa.

Olen ollut huomaavinani, että moni muukin on ahertanut nukketalonsa kimpussa. Minä viimeistelin tänään kylpytynnyrin, joka on odottanut jo varmaan pari kuukautta valmistumistaan. Lisäksi tein yhden nojatuolin tapaisen, johon tosin pitää vielä tehdä toppaukset. Puunkantotelinekin syntyi sekä alustava aihio takasta. Näitä ei vielä ole kuvattu, mutta jossain vaiheessa kuvaan ja silloin lisää nukkisblogissa.

Ruokaakin laitettiin. Taidamme olla jo niin vanha vakiintunut aviopari, että luemme toistemme ajatukset, tällä kertaa ruokasuunnitelmat. Ostimme ison kimpaleen possun kassleria ja täytimme sen. Mies teroitti suuren leikkuuveitsen ja viilteli kimpaleen leveyssuuntaan niin, että syntyi ohut levy. Homma ei ollut ihan yksinkertainen, mutta seuraavalla kerralla se ehkä onnistuu vielä paremmin. Tavoitteena oli siis ohut, noin kääretorttulevyn kokoinen lihalevy. Levitin pintaan purkillisen valkosipulilla maustettua tuorejuustoa sen jälkeen kun mies oli vielä poistanut vähän kalvoja lihasta. Kaupasta oli lähtenyt mukaan myös lasipurkillinen Pirkka juustolla täytettyjä pieniä paprikoita. Viipaloin ne ja ripottelin tasaisesti levylle. Ja sitten ei muuta kuin rullaamaan kääretortun tapaan. Sidoin rullan vielä narulla, jota mies oli käynyt kerjäämässä kaupan lihatiskiltä. Myyjä oli niin itara, että naru ei riittänyt koko käärön paketoimiseen, mutta onneksi laatikossa oli kalastajalankaa jatkeeksi. Mies kiitteli sitomistekniikkaani... Olen vissiin sitonut jonkun paistin ennenkin.  Ja sitten uuniin, johonkin 175 asteeseen tai vähän alle n. pariksi tunniksi tai ehkä vähän alle. Paistoaika määräytyi saunomiseni mukaan, mutta sopivalta tuo tuntui.

Kaslerilevy olisi saanut olla vähän pitempi, leveys oli sama kuin kimpaleen pituus. Silloin se olisi kiertynyt vielä vähän pitemmälle ja sauman olisi saanut nätisti pötkön alle. Nyt reunat vähän repsottivat ja juustoakin valui välistä. Paistamisen jälkeen käärön olisi pitänyt rauhoittua kauemmin ennen leikkaamista, jolloin EHKÄ olisi saanut leikattua tukevia viipaleita. Nyt syntyi paloja, jotka tosin olivat hyvin maukkaita. Katsotaan, miltä se näyttää huomenna. Tätä ei kannata tehdä pienestä palasta. Meidän pötkö painoi jotain vähän päälle kaksi kiloa, eli ainakin huomisen ruoka ja iltapala-ainekset ovat valmiina. Kassler muuten voidaan kirjoittaa joko kahdella ässällä tai yhdellä: kasleri. Tarkistin äsken sanakirjasta.-Ruoka ei ollut niin esteettisen näköista, että sitä olisi kannattanut kuvata, mutta kuten sanottu, olipa hyvää.

En olisi muuten luetellut tekemisiäni näin laveasti, ellen tosiaan olisi aika tyytyväinen päivään. Mummi kyllä muistutti, että laiska töitään luettelee.Mut eihän eläkemuorin tarvitse tehdäkään mitään, ellei huvita! Nyt hyvää yötä.