Ostospäivä tämäkin

Onpa ollut harmaa ja ikävä päivä sään puolesta. Sen takia muutamat hankinnat piristävät. Olen tyytyväinen, vaikka pankkitili alkaa jo huutaa tyhjyyttään, kas vaikka kuukauden kolmas päivä on vasta menossa.

Kun lähdimme iltapäivän puolivälissä ostoskierrokselle, satoi ihan vähän, mutta sade on vain yltynyt. Meiltä meinasi hermot mennä eikä pelkästään keljun ilman takia. Yksi päivän hankinnoista on tässä näin, jo uudella paikallaan ikkunan pielessä antamassa rappusten alapäähän ja ikkunalaudan kasveille valoa. Minusta tämä on nätti:

Kun eilen aloitimme valaisinkauppojen teon, lupasi myyjäneiti, että kauppias laittaa johdot ja pistotulpan valmiiksi, kun tulee tänään paikalle. Rahaa vastaan tietenkin. Mekin tulimme ihan kohtuulliseen aikaan, vähän ennen kolmea kauppaan. Kauppias oli ollut kiireinen, mutta kuulemma jo aloittanut työn. Niinhän sitten vuorotellen seisoimme ja istuimme ja vaihdoimme jalkaa ja odotimme lähes puoli neljään tätä asennuksen valmistumista. Koko kypsiä olimme jo siinä vaiheessa.

Työ vie aikansa, siitä en nurisekaan, vaan siitä miten herra kauppias palveli kaikki ovesta työntyneet asiakkaat ja ehti juttelemaan henkilökunnankin kanssa välillä eli keskeytti moneen kertaan meidän työmme. Myyjä ei ollut kovin tietäväinen sähköasioista, joten isännän apua tarvittiinkin, mutta lisäksi aikaa meni ravaamiseen  edestakaisin etu- ja takahuoneen välillä. Milloin oli mitta hukassa, milloin haettiin pihtejä. Ellei tuo lamppu olisi ollut noin kaunis, olisimme heittäneet hanskat tiskiin jo muutamaan kertaan...

Toisen ostoksen tekeminen sujuikin sitten jo nopeasti. Kiertävä nahkatakkikauppias oli paikkakunnalla ja mies halusi itselleen uuden nahkatakin ja ihan tyylikkään saikin. Minä olisin tosin pitänyt vanhan takin ja silpunnut sen nukketalon sohvan ja asukkaiden vaatetusta varten. Mutta kun siitä sai vaihdossa vähän alennusta, niin alennuksen mies halusi välttämättä. Nyyh, nahka olisi ollut ihanan pehmoista vaikka mihin askarteluihin, varsinkin kun luultavasti takkikauppias tipautti vanhan rievun lähimpään roskikseen.

Ja ostin minä itselleni yhden kamalan kalliin Kustaa III:n karttakirjan SKS:n nettikirjakaupasta. Vähän vastapainoksi nahkatakille... Katselin sitä jo aikaisemmin, mutta nyt siihen oli tullut isänpäiväalennusta. Vaikka vanhoja karttoja voi silmäillä netissäkin, niin jotenkin printtinä niitä vain on paljon helpompi lukea.