Kuumuutta karkottaakseni rupesin kaavailemaan villaliivin kutomista. len etsinyt ohjetta netistä ja kirjoista. Nyt löysin Novita-lehdestä yhden sellaisen, jota ajattelin ruveta tekemään kunhan saan mallitilkusta laskettua silmukkamäärät. Minähän en vaikeita kuvioita suosi ja tässäkin on pelkkää sileää plus resorit. Kirjavaa Nalle-lankaa jäi villatakkihankkeesta ja luulisin langan riittävän, jos en tee neuletta kaksinkertaisesta langasta kuten ohjeessa oli.
Nämä lyhyetkin mummulapyrähdykset ovat aika uuvuttavia, vaikkemme nytkään todella viipyneet pitkään. Vähän aikaa juteltiin, tyhjensin tiskikoneen, pesin puurokattilan ja sitten lähdimme. Isä näyttää entistä väsyneemmältä. Kunnan puolelta oli jo ehdotettu äidille terminaalihoitoa - niin kai se termi kuuluu, siis kaksi viikkoa kotona, kaksi laitoksessa - mutta isä oli kieltäytynyt. Sen ymmärrän ja isäkin sanoi, että se on sitten menoa kerralla. Hyvä kuitenkin kun tilanne on kirkas viranomaispuolellekin, sillä päivä päivältä se hetki lähestyy, jolloin vanhukset eivät enää pärjää kotona. Se on sitten toinen juttu, onko tarvittaessa hoitolassa vapaata paikkaa.
Taidanpa lähteä pistämään saunan päälle ja kastelemaan kasvihuoneen uupunut tomaatit ja kurkut. Mukavaa viikonloppua edelleen! Toivottavasti myrsky ei hyökkää kenenkään kimppuun.
Ladattava on paras, ja kalsareitten
VastaaPoista(ja pöksyjen) on istuttava tosi tarkkaan :)
Olisiko sittenkin kyseessä intervallihoito, eli semmoinen pätkittäinen? Terminaalihoito kun tarkoittaa sitä, että loppu on jo hyvin lähellä..
VastaaPoistaEi tällaisella ilmalla jaksa oikein mitään. Jotenkin ilma muuttui kosteammaksi iltapäivällä. Hikisissä pikkareissa istun vaan sisällä.
VastaaPoistaKyllä ne alkkarit pitää olla sopivat, muuten hankaa ja harmittaa. Tosin tänään näin vähän huvittavan jutun kun naisihmisellä oli valkoiset pitkikset ja alkkarit kuulsivat läpi. Olivat sellaista mallia, että haaroväli oli parin sentin nauhaa ja se näkyi vaon vieressä. No, olihan tuuletusta sitten "sinnekin".
Tuo vanhusten hoito on tosi kinkkinen asia. Kotona olisi mukavinta olla, mutta kun ei pärjää. Laitonhoito taas on mennyt ihan alamäkeä eikä sinne mielellään vanhuksiaan laita.
Uutiset tulee juuri ja huomiseksi on luvassa lämpenevää. Voi sentään. Tulee vissiin kauppakeskuspäivä, siellä kun voi löytyä viileitä tiloja.
Kiitos Millan korjauksesta, olet oikeassa, vaikka ei se terminaalikaan ehkä kaukana ole.
VastaaPoistaTuo intervallihoito ei sovi kaikille koska hän joka jää kotiin kadottaa arkirutiinin. Me ulkopuoliset emme todellakaan voi tietää kuinka tärkeää on olla yhdessä vaikka huonokuntoisinakin. Omaisten huoli on aina omista läheisistään. Paras ratkaisu olisi kun pääsisivät yhdessä samaanpaikkaan jossa hoitajat tekisivät hommat. Lähellä olo on vahuksille suuri turvallisuuden tunne. Tieto ,että ollaan vielä molemmat tässä. Kaikki sinun kokemukset ovat jo minun läpikäymiä jos olisin aikoinaan tiennyt enemmän , olisikohan asiat olleet toisin. Minä vieläkin jossittelen asioilla ♥
VastaaPoistaOnneksi nyt on ollut paljon dementiaan liittyviä lehtijuttuja ja kirjallisuutta saatavilla. Ainakin itse koen niiden lukemisen avartavaaksi, vaikkei se tietysti sinänsä asioita muuksi muuta. Tunnonvaivat ehkä on se viimeisin asia, mitä pitää kantaa. On asioita, joihin voi vaikuttaa ja asioita, joihin ei voi.
VastaaPoistaMeillä vanhusten halu yhdessä ja kotona oloon on ilmeisesti niin vahva, että se ajaa kaiken järkipuheen yli. Nyt heillä jo on periaatteessa kaikki tällä hetkellä tarvittava ulkopuolinen apu: siivous, ruoka, lääkkeiden tuonti, fysioterapia. Jos jompi kumpi joutuu laitoshoitoon, niin lopputulos nähtiin jo viime kesänä. Silloin äiti taantui parissa päivässä likimain zombiksi - oli yksin kotona tai sairaalassa.
Yhteinen laitospaikka lienee utopiaa, ellei ole miljonääri. Kuntakin tuossa keksi ilmoittaa aikovansa luopua vanhusten yksityisiin hoitolaitoksiin lähettämisestä.