Asiaa petistä ja muustakin

Kiitos kivoista kommenteista edelliseen petipostaukseen! Hyvä, jos se antaa virikkeitä muillekin. Mies arveli vielä tänään tarkistavansa, miten ilman saa pysymään patjassa, jos vaikka vielä tarkenisimme nukkua ulkona. Petihän on parvekkeella, mutta niin vain sinnekin eksyi hyttysiä eikä meillä ole minkäänlaista hyttysverkkoa. En totisesti halua upota tukantupsua myöten patjaan. Mies kyllä tarkenee, sillä hänellä ei taida patteri olla talvellakaan päällä omassa huoneessaan ja joskus epäilen, että ukkoraukan pylly voi jäätyä seinään kiinni, mutta niin kuulemma ei ole tapahtunut ainakaan tähän mennessä.

En vieläkään kuvannut tätä kesäpetiä, kun siinä ei oikein ole kuvattavaa. Se mahtuu juuri ja juuri parvekkeeölle ja siellä on tällä hetkellä vain peräkärryn pressu petin peittona ja sadesuojana eli ei minkäänlaista romantiikkaa. Tänä kesänä en saanut parvekkeelle laitettua edes kukkia, remontista johtuen. Emme muutenkaan harrasta kovin paljon esimerkiksi kynttilöitä tai lyhtyjä esimerkiksi terassilla ja sielläkin vain valvotuissa oloissa. Takassa kyllä poltetaan kynttilöitä, mutta luultavasti vanha talo lehahtaisi liekkiin nopeammin kuin kissaa ehtisi sanoa, jos ei tulta vahtisi koko ajan.

Tällainen harvinaisuus satuttiin eilen näkemään mummulan pihassa:

Amiraali-perhonen. En ole tainnut koskaan aikaisemmin nähdä tällaista ja mies arveli, ettei sitä kuuluisi nytkään nähdä. Hän tarkisti varmuuden vuoksi vielä eläinkirjasta, että tunnistus oli varma. Oli se upea ja lähes "kesy" eli sain kaikessa rauhassa napsia kuvia vierestä.
Minä olen tänään muun muassa printtaillut keittiökaappien rakennekuvia ja miettinyt lähes kuumeisesti, millainen on ihannekeittiöni. Karu todellisuus on sitten se toinen puoli totuudesta, mutta ensin pitää piirtää aihio unelmasta. Sain muutama päivä sitten ahaa-elämyksen, jonka avulla vajaan kolmen metrin seinänpätkään taitaa sittenkin saada rakennettua toimivan ja hyvän näköisen keittiön. Mieskin tuntuu hyväksyvän ajatukseni, vaikka kustannuksista ei toisaalta ole vielä aavistustakaan. Seuraava operaationi on mitata ja piirtää vanhan kyökin kuva ja sitten sen päälle kaavailla uutta. En tietenkään luota omiin taitoihini, vaan kuvan kanssa marssitaan sitten kaappikauppiaan luo kysymään mitä maksaa.

Väreistä ja malleista alkaa omassa päässäni olla jo jonkinlainen mielikuva. Haluaisin vanhaan tupaan hirrelle, panelille ja muulle perinteistä suuntausta edustavalle sisustukselle vastapainoksi jotain modernia ja selkeää.  Keksiikö kukaan, millä materiaalilla voisi kattaa työpöydän edustan pahasti kuluneet ja nuhraantuneet lattiahirret? Koko lattian hiomiseen ja lakkaamiseen emme aio lähteä ja olen lopen kyllästynyt myös pitkään ja raskaaseen mattoon, joka on aina vinossa. Materiaalin pitäisi olla niin ohut, ettei sen reunoihin kompastu, se ei saa olla liukasta ja tietysti tyylin pitää olla sopiva vanhaan pirttiin. Korkki tuli mieleeni, vaikkei se ehkä ole ihan tyylinmukaista, mutta olisi helppohoitoinen alueella, jolle kuitenkin roiskuu ja putoaa yhtä sun toista. Tämä materiaali, mikä olisikaan, tavallaan voisi myös rajata keittiöosaston muusta tuvasta. Ideoita?