Aurinko paistaa!

Ihana kesäpäivä on sujunut leppoisasti. Olen istunut ulkona, terassilla pääasiassa käsityön kimpussa. Aurinko paistaa, mutta tuuli on mukavasti viilentänyt terassia. Nyt kun aurinko paistaa hetken sinne ihan suoraan, oli sopiva hetki tulla tarkastamaan tietokoneen toimintaa. Toimii tämä, paitsi ääntä ei kuulu, mutten ole saanut aikaiseksi tarkistaa sy....

Kehuin liian aikaisin. Bloggeri katsoi asiakseen temppuilla, mutta kokeillaanpa uudestaan kuvan siirtämistä.

Endless summer avaa vauhdilla kukkia. Tämä kuva on jo muutaman päivän takaa. Alemmassa kuvassa kunnostautuu tyttären tuoma äitienpäiväruusu, joka kukkii penkissä nyt kolmatta kesää. Tai siis aloittelee kukkimista. Viime ja toissa kesänä tämä pikkuinen kasvi kukki vielä lähes lumien tuloon asti.

Vasemman koiven polvi ei ota asettuakseen, joten kai tässä lääkärireissu on edessä sitten joskus, kun lääkärit tulevat taas sorviensa ääreen. Systeri kertoi, että hänellä löytyi polvesta suonikohju, joka näkyi vasta magneettikuvassa. Onkohan tämä samaa vaivaa? Tai sitten jotain muuta, kukapa tietää. Kipu ei tunnu olevan ihan polvilumpiossa, vaan oikeassa syrjässä, mutta onhan sitä kaikenlaisia sivusiteitä sun muita, joista maallikko ei tiedä mitään. Joka tapauksessa polvi kipuilee pääasiassa silloin kun nousen tuolista. Pienen harjoittelun jälkeen pääsen liikkeelle. Ja lumpsahtihan tuo nimenomaisesti sama polvilumpio nurinpäin, kun nousin syksyllä pohjoisen junassa astuakseni Riihimäen asemalaiturille. Mies muistuttaisi tässä kohdassa siitä, että me emme ole enää nuoria. Ei niin, samanlaisia klenkkajalkoja molemmat.

Käsityön tekemisen lisäksi luin käsitöistä, sillä uunituore Novitan lehti tuli tänään. Vaikka tutkin sen takapäästä eteen ja etupäästä taakse, en löytänyt yhtään sellaista neuletta, jonka haluaisin tehdä. Kohderyhmänä eivät selvästikään ole paksut mammat, joten ehkä aloitan taas sukankutomishankkeet.

Posti toi eilen muutaman mielenkiintoisen kirjan, mm. pari askartelu- ja käsityökirjaa, joihin varmaan palaan myöhemmin. Onnistunein ostos, suorastaan yliveto oli Torbjörn Egnerin sepittämä ja kuvittama satukirja Hyppelihiiri Myökki-Pyökkimetsässä. Siitä on jo WSOY:llä menossa kymmenes painos.

Tämä on minun lapsuuteni satukirja, jota muistaakseni luettiin kansakoulun alaluokilla. Hyppelihiiri, Martti, Karhu-vaari, Kettu Repolainen... Pekkis eli Pekka Töpöhäntä oli toinen suosikkini, mutta muumeihin en ole koskaan saanut otetta, en astioihin aikuisena enkä satuihin lapsena.

Tämmösitä tänään. Aurinko on jo varmaan männyn takana ja voin jatkaa pistelypuuhia.