Sunnuntai-illan mietteitä

Ei pitäisi koskaan valittaa sääoloista. Nyt saatiin mitä tilattiin ja tulikin sitten oikein vilpoisaa, vaikkei vielä villapaitaa tarvitsekaan kaivaa esille. Itse asiassa sellainen tekele pitäisikin pistää puikoille syksyn varalle. Eilen satoi vähän, mutta tänään on vain pilveillyt ja tuullut vuorotellen auringonpaisteen kanssa. Pian mies pääsee leikkaamaan nurmikkoakin. Toinen puoli pihasta on leikattu kertaalleen, toista ei tänä kesänä vielä kertaakaan. Sen se kyllä on näköinenkin, mutta näillä helteillä sinne ei ole mitää asiaa. - Pilvistä päätellen  jossain etelä-Suomessa on tänäänkin satanut, vaan ei meillä.

Päivä on kulunut pääasiassa terassilla pistelytyön parissa. Mies on pitänyt seuraa ja puhunut lempeitä, kun olen muun muassa miettinyt ääneen Norjan ikäviä tapahtumia. Erityisesti muutamat norjalaiset ex-työkaverit ovat olleet vahvasti mielessäni, varsinkin kollegani Ann-Cathrin. En tiedä hänen poliittista kantaansa, mutta lapsensa muistaakseni ovat juuri sen ikäisiä, että voisivat olla leirillä.

Kuudelta kehotettiin sytyttämään kynttilä Norjan kuolonuhrien muistoksi. Tässä on vasta lyhty ja voi olla, että tuulessa ei kynttilä palakaan, mutta hengessä mukana.

Nii-in, ei pitäisi valittaa, ei ainakaan pienistä asioista. Jalastani kyllä vähän valitan. Taitaa olla aihetta huomenissa tilata aika lääkärille, kun oli siinä ja siinä että sain käveltyä kastelukannun kanssa postilaatikon kukkia kastelemaan. Ei tämä mitään "oikeaa" ole, mutta kun tietäisi mitä. "Laihdu", sanoo lääkäri.