Lauantainarinaa

Päivä alkoi huonosti: kumpaakaan sanomalehteä ei ollut laatikossa. Jonotin ainakin puoli tuntia Hesarin asiakaspalveluun ja itellan jakelupäivystykseen kuullakseni kummastakin paikasta, että kello 7.35 oli kuulemma kaikki postit jaettu, vaikkakin siis myöhästyneenä. Meidän laatikkomme kumisi tyhjyyttään vielä puoli yhdentoista aikaan eikä lehtiä luvattu enää tälle päivälle. Tylsää, mutta tästähän päivä voi vain parantua! Luultavasti.

Vaikkei lämpö tiettävästi riko luita, niin tälle päivälle luvattu 31 astetta on kyllä aika paljon. Blueskansa varokoon lämpöhalvauksia. Onneksi Tytär on vanha konkari ja tietää kokemuksesta, miten helposti siellä nahka palaa. Toivottavasti ennustettu ukkosmyrsky alkaa vasta huomisen puolella.

Meidän päiväohjelmassamme taitaa olla vain pikainen käynti ruokakaupassa ja korkeintaan vähän terassilta nostettujen romujen siivousta pois näkösältä. Käsityönkin tekeminen on vähän niin ja näin hikisillä sormilla eikä pihatöihin ole mitään asiaa tällä helteellä.

Maalari ahersi eilen terassin kimpussa. Linnut ja oravat säksättivät vihaisesti kun heidän elämäänsä häirittiin eikä ruokapaikkojakaan ollut enää jäljellä. Pientä oravaa ei näkynyt kuulemma lainkaan ja mies rupesikin epäilemään, että se ei ehkä ole terve. Joku isompi oli toissapäivänä purrutkin sitä, vaikka yleensä nämä pikku oravat ovat niin topakoita, että päinvastoin ajavat isommat pois.

Näin paksu runko oli siinä kaadetussa pihlajassamme. Paksu, monihaarainen ja laho. Kuivuneita oksia kuulemma rapisi maahan sahaamattakin, mutta onneksi sähköjohdot pysyivät ehjinä taitavan metsurin pätkiessä puunhaaroja pala palalta. Ainoastaan yhdessä laihassa sivuhaarassa oli vähän lehtiä.

Hain eilen paketin nettikaupan alesta ostamiani kesäkamppeita. Yksi hellemekko on jo päällä. Tämä on jotenkin outo malliltaan, vaan eipä tuo paljon maksanutkaan ja luultavasti ei edes kestä seuraavaan kesään asti. Pari vaatekappaletta on tässä helteessä vielä sovittamattakin. Luulin tilanneeni myös pari teepaitaa, mutta en kai sitten tilannutkaan. Kaikki neljä vaatetta edustavat samaa värimaailmaa: likaista mutaa ja harmaata savea. En käsitä, miksen huomannut sitä tilatessani vai oliko vain niin, että tämä väri oli ainoa, jota enää oli jäljellä. En muista koskaan käyttäneeni tällaista. Jos nyt sattuisin haluamaan jotain somistetta, huivia tai korua, niin se hyvä puoli tässä on, että väriin on helppo yhdistää kirkkaita lisukkeita.