Huh hellettä!

Meillä yläkerrassa on hivenen viileämpää kuin terassilla, vaikka onkin  29 astetta sisällä. Saman verran varmaan on ulkonakin. Ehkä lämpö ei riko luita, mutta ottaa muuten voimille. Kävimme tarkistamassa, miten vanhukset ovat tästä selvinneet. Isä kertoi sen ikävän uutisen, että äiti ei juuri syö eikä juo, ei vaikka miten patistaisi. Sain hänet sentään ottamaan lasillisen jaffaa, mutta isä oli tosissaan huolestunut. Tällä menolla on terveyskeskusreissu edessä, mutta sairaalamatkalla uhkailukaan ei kuulemma auta. Ei hyvä.

Äiti oli muutenkin hermostuneen oloinen, torkkui hetken keinutuolissa, hiippaili sitten makuuhuoneeseen ja sulki oven perässään, mutta palasi taas muutaman minuutin päästä takaisin. Hän ei puhunut juuri mitään, joten edelleenkään en osaa sanoa, olimmeko mieluisia vieraita, sukulaisia vaiko vallan ventovieraita tyyppejä.

Itsellänikin on aika uupunut ja turvonnut olo. Sormet ovat niin turvoksissa, että jouduin kiskomaan aamulla sormukset pois sormesta. Jäljet ovat pysyneet nimettömässä, mutta silti tuntuu oudolta olla ilman sormuksia. Niitä voisi varmaan suurentaa, mutta sitten taas talvella ne voivat olla liian suuret ja hölskyä sormessa. Minulla ei ole yhtään sopivaa "varasormustakaan" ja sellaisesta mies käytti ilmaisua "sinkun sormus". Paras kai vaan odottaa, että turvotus vähenee.