Käytiin kaupoilla

Viimeinen käyntikohde oli ruokakauppa ja sieltä rahdattiin kaksi kassillista tarpeellista ja vähän tarpeetontakin tavaraa. Tarpeettoman osastolle voisi lukea rouvan itselleen ostaman jäätelöpurkin, mutta kun niin teki mieli ja piti palkita itseään kauppakierroksen jälkeen. Ruoaksi on tarjolla paistinperunoita ja graavia lohta, kumpikin eilispäivän jämiä.

Kauppakierros muodostui huonekalukaupoista. Etsittiin uutta aviovuodetta ja sellainen myös ostettiin. Johan tässä on kuusi aviovuotta ja sitä ennen nelisen avoliittovuottakin majailtu 105 senttiä leveässä petissä, joka taas kerran ilmoitti hajoavansa, eikä edes ensimmäistä kertaa. Sänky tuli mukanani entisestä kodista ja ai että olen tykännyt sen joustosälepohjasta, mutta se oli kai tarkoitettu pikemminkin muutamia kymmeniä kiloja kevyemmän sinkun sängyksi kuin aviovuoteeksi.

Nyt mies kyllästyi lopullisesti sängyn korjaamiseen ja rupesi ottamaan mittoja sekä yhteisestä sänkykamarista että omasta makuuhuoneestaan. Saamme kuin saammekin 140 cm leveän petin mahdutettua yhteiseksi sängyksi, mutta vain jos huoneessa otetaan pois yksi jalkalistan  pätkä ja luovutaan toisesta yöpöydästä, joka siirtyy miehen huoneeseen. Oma vanha sänkyni kierrätetään miehen käyttöön ja jos sitä saisi lyhennettyä sentin tai kaksi, niin se sopisi oikein hyvinkin huoneeseen. Miehen huoneessa oleva kelvoton koululaispöytä ja risa tuoli joutuvat poistolistalle.

Miehelle kierrätettiin jo aikanaan yksi sänky, kun lyötiin hynttyitä yhteen. Se onkin hyvin kelvannut hänelle tähän asti. Mies tykkää nukkua kovapohjaisessa vuoteessa ohuen superlonpatjan päällä. Ongelmaksi on vähitellen muodostunut sängyn mataluus. Hänen sänkynsä on tyttäreni noin kaksivuotiaana saama matala laatikko eli sokkelisänky, jonka mitat ovat noin metri x kaksi metriä. Moneen kertaan korjailtu lastulevysänky ei ihan ehdi viettää 40-vuotispäiviään ennen loppusijoituskohdettaan. En usko, että edes kierrätyskeskus huolisi retrosänkyämme, joten sen kohtalona on luultavasti kaatopaikka. Miehen oma ex-sänky oli niin kapea, että siitä ei olisi ollut kahdelle hengelle. Vaikka kyllä me siihenkin ihan suhteen alkuaikoina mahduimme.

On varmaan aika kohtuullista, että kuuden aviovuoden jälkeen ostetaan yhteinen sänky. Kaikki moottoroidut vempaimet tai muuten tuhansia euroja maksaneet sängyt hylättiin heti. Tärkein kriteeri sopivan leveyden lisäksi oli riittävä korkeus, jotta me kumpikin huonojalkainen päästään helposti ylös. Nyt, tai siis tulevaisuudessa, kumpikin sänky seisoo omilla jaloillaan, joten tarvittaessa tukea voi hyvin ottaa taivuttamalla toisen jalkansa sängyn alle.

Halusimme sänkyyn myös kunnolliset, mutta muotoilultaan yksinkertaiset päädyt. Ostamassamme sängyssä ne ovat ehkä vähän turhan tuhdit, mutta kun leveys on "erikoiskoko", niin ei kannata liikaa rissata. Ihan hyvä perussänky se ainakin kuvan perusteella on. Mallia me emme nähneet kuin esitteestä. Uusia sänkyjärjestelyjä pääsemme kokeilemaan aikaisintaan varmaan vasta syyskuun puolella, kun pohjalaistehdas on ensin tehnyt sänkymme. Suomen lippu liehui esitteessä, niin että olemme ainakin uskovinamme, että ostimme kotimaista tuotantoa.