Sitä sattuu

Päivään on mahtunut kaikenlaista. Tämä on ollut vähän semmoinen pettymysten päivä. Polvi on entistä kipeämpi, mutta siinä ei sinänsä ole mitään uutta. En ole muistanut ottaa särkylääkettä, joten ei kai se sitten niin kamalan kipeä olekaan. Seisomaan nouseminen ja kävelemään lähtö vain ottavat koville ja kävelenkin juuri niin kuin vanhat mummot tuppaavat kävellä linkkaavan.

Hellekin kiusaa, vaikka täällä sisällä näyttää olevan vain 29 astetta. Vielä ei ole ukkostanut, mutta kovin painostavalta ilma tuntuu eli taas pian on otettava tietokonevärkit pois verkosta. Eilen mies onneksi ruuvasi ikkunaan haan, joten nyt ilma kiertää edes jonkin verran, kun voi pitää ikkunaa auki ja lisäksi puhallin pyörii kaiken aikaa. Toinen puhallin, jonka ostin jokin aika sitten, on eilen illalla purettu paketista. Sepä olikin vielä osina, joten kokoamiseen pitänee perehtyä lähiaikoina.

Mutta oikeasti satuttavia tai vähintään harmittavia asioita on tapahtunut. Mies on haaveillut nelisen vuotta ellei kauemminkin yhdestä aika isosta jutusta, joka ratkesi tänään. Mönkään meni meidän kannaltamme. En nyt lähde selostamaan asiaa tarkemmin, mutta molemmat olemme pahoillamme. Toisaalta me emme ole kärsineet taloudellisia tappioita, emme menettäneet mitään eikä kukaan ole poistunut lähipiiristämme, niin että sikäli kaikki on hyvin ja vähintäänkin entisellään. Mies sanoi, ettei pidä tapanaan purkaa pettymyksiä viinilasiin, mutta nyt tuntui asialliselta palata kaupasta alkon kautta.

Siinä kun istuimme ulkona ja mies kuvaili aamupäivän tapahtumia, aloin  yhtäkkiä ihmetellä, miksi maisema oli kovin autereisen tai utuisen näköinen. Hetken päästä paloauto viilettikin pillit vinkuen isoa tietä. Naapurin pelto paloi! Meiltä oli jonkin aikaa sähkötkin poikki, joten mietimme, olisiko muuntajalla tapahtunut oikosulku tai jotain sen tapaista ja aiheuttanut tulipalon. Ukkosta ei ainakaan voi tästä tapauksesta syyttää. Yhden sammutusauton kalusto tai vesi ei riittänyt, sillä paikalle tuli vielä toinenkin paloauto. Poliisikin näytti olevan paikalla ja vähitellen kertyi myös muuta yleisöä, kuten tapana on.

Tilanne oli nopeasti ohi ja vasta myöhemmin tuuli kääntyi niin, että vähän savun hajua tuli meidänkin pihaan. Palopaikka on korkeintaan kilometrin päässä meiltä ja siinä on taloja lähellä, joten huonomminkin olisi voinut käydä. Luullakseni pelto oli kesannolla, joten tappiot jäivät kaiketi vähäisiksi.

Täällä kun ei mitään suuria juttuja yleensä tapahdu, niin tänään sitä on tosiaan sattunut kaikenlaista. Kuuntelimme koko päivän moottorisahan surinaa tonttimme toiselta puolelta. Sillä suunnalla on metsurijoukko raivaustöissä. Eilen menivät tontin pensaat, tänään puut ja seuraavaksi varmaan vanha talonrumilus matalaksi. Tilalle tulee uusia asuntoja. Se seikka ei meitä satuta, myimmehän mekin osan tontistamme ja sillä rahalla on nyt saatu talo maalattua ynnä muuta mukavaa.