Uusi kuu ja toinenkin uusi kuu

Perjantai ja Aaron nimipäivä, heinäkuun eka ja taivaalla vielä uusi kuu eli kalenterin musta pallura. Hiostava ilma on suorastaan painostava, mutta tälle päivälle tai yölle onkin ennustettu ukkosta. Pysyisipä nyt huominen päivä kuitenkin poutaisena, kun kaupunki on täynnä kesä- ja bluesvieraita.

Meillä remontti etenee hienosti. Maalari tekee talossa viimeisiä julkisivupuolen juttuja ja siirtyy kohta maalaamaan terassia. Monenlaista on vielä tehtävä ulkorakennuksen puolella ja talossakin,  esimerkiksi kissanluukut on luvassa talon kivijalkaan. Siis tuuletusreikiin verkot, joista kissa ei mene läpi, mutta lumikko mahtuu. Kivijalassa tosin on muitakin kissan mentäviä koloja, ja nekin olisi tarkoitus tukkia. Olemme kerta kaikkiaan kyllästyneet mouruamiseen ja tappelun mäiskeeseen, joka maaliskuisina iltoina kuuluu oikein hyvin talon alta sisälle. Ja kissanpissaan, jota saamme haistella omalla terassillamme. Aitan ovessa oleva kissanluukku saa jäädä jäljelle, joten naapuruston kissojen koko ulkotiluksia ei sentään suljeta. Toivottavasti lumikko pitää huolen hiirestämisestä. Kissat on lähinnä nähty lintujahdissa.

Työt eivät lopu tällä viikolla, mutta varmaankin ensi viikolla tulee valmista. Mies sanoi kyllä tienneensä, että hanke on näin laaja, mutta minulle se tuli pienenä yllätyksenä. Emme ikinä olisi itse saaneet näitä monia vuosia odottaneita korjauksia tehtyä. Mies aikanaan rakensi lähes kaatokunnossa olleen talon uuteen uskoon, mutta se oli 30 vuotta sitten se.Vanha aitta oli onneksi jäljellä, mutta komea navetta oli jo aikaisemmin määrätty purettavaksi romahdusvaaran takia.

Eilen kaadettiin myös talon nurkalla ollut kuollut pihlaja. Vain yhdessä oksassa oli enää vähän eloa, mutta runkokin oli aika laho, joten se olisi voinut milloin tahansa romahtaa esimerkiksi oksiston läpi kulkeneeseen sähkölinjaan. Sitä ihmettelemme, mikä puun yhtäkkiä tappoi, sillä olosuhteet eivät ole mitenkään muuttuneet. Ehkäpä satavuotias pihlaja vain oli tullut tiensä päähän. Tarkkaa ikää emme tietenkään tiedä, eikä eilen tullut laskettua vuosirenkaitakaan. Kanto on kuitenkin leveä ja täytyykin käydä tarkistamassa, voisiko siitä jotain päätellä. Mutta kun talo on ollut paikallaan noin 115 vuotta ja puu oli entisen keittiönrapun pielessä, niin voi hyvinkin olla, että taimi istutettiin 1890-luvulla tuottamaan onnea ja menestystä uudelle paikalleen siirretylle talolle.

Talo onkin nähnyt monenlaista, sekä onnea että onnettomuutta. Minun tietoni ovat kovin hataria, mutta sen verran tiedän, että samaan sukuun kuuluneet isännät olivat toimeliaita kunnallismiehiä, rakentamassa kansakoulua, perustamassa säästöpankkia ja muutenkin monessa mukana. Suku kuitenkin sammui, sillä kaksi viimeistä isäntää, veljekset, olivat naimattomia ja emännyyttä hoiti heidän sisarensa. Kun näiden isä jäi leskeksi, niin nuorin kuudesta lapsesta oli vasta puolivuotias. Äiti kuoli keuhkotautiin vuonna 1886 vain 39-vuotiaana.

Tämä äiti-Matilda oli saatellut hautaan esikoisensa, joka oli syntynyt vain kuukausi vanhempiensa häiden jälkeen ja kuoli 20 päivän ikäisenä. Aikaisempi avioituminen ei kai tullut kysymykseen, sillä isäntä oli jäänyt leskeksi vasta edellisen toukokuun lopulla. Uudet häät olivat vuoden vaihteessa 1869, vain kaksi vuotta ensimmäisten häiden jälkeen.

Ensimmäinen avioliitto jäi lyhyeksi ja sen historia tuntuu kovin murheelliselta: isä menetti muutaman alkukesän päivän sisällä sekä vaimonsa Marian että molemmat lapsensa, kuukauden ikäisen tyttövuvan ja puolitoistavuotiaan esikoispojan. Poika kuoli ensin kuristustautiin, äiti meni kahden päivän päästä ja kuolinsyyksi mainitaan kuolio, mitä se sitten tarkoittaakaan. Pieni Julia-vauva menehtyi äidin kuolemasta neljäntenä päivänä. Ehkä ei pidä ihmetellä, että isä haki lohtua nuoresta kälystään, sillä tuo mainittu Matildan esikoispoika syntyi jo seuraavan vuoden  helmikuun alussa.

Koko sisarussarja oli valistunutta väkeä ja tyttäretkin koulutettuja. Talon historiassa on monta muutakin mielenkiintoista, mm. merkittäviä kesävieraita. Sitten kun sisarussarjan viimeinenkin kuoli 1950-luvulla, tuli tilalle uusi isäntä, joka osti talon kesähuvilakseen. Sekin on oma tarinansa. Kun mieheni osti tämän vuonna 1980, olivat pellot jo pilkkoutuneet eri tahoille. Eikä tiluksiin kuuluneet rantaoikeudetkaan siirtyneet uudelle omistajalle.