Satokausi avattu Runon ja suven päivänä

Meidän tiluksiltamme ei tänä vuonna ole paljon mitään korjattavaa. Entinen kasvihuonevattu meni juurineen päivineen kasvihuoneen mukana varmaan kaatopaikalle, samoin mustaherukkapensaat. Kumpaakin suren, mutta ei voi mitään. Punaiset viinimarjapensaat ovat tallessa ja tekevät kyllä satoa. Vettä tosin nekin kaipaavat.

Mutta satokausi avattiin tänä suven päivänä. Mies toi kaupasta kesälahtelaisia mansikoita, jotka viipaloin pakkaseen ja osan suuhuni. Osa oli makeita, osa ihmeen happamia. Lisään aina vähän sokeria pakastettaviin, sillä ilman sitä niistä tulee tosi happamia.

Ehkä ensi kesänä meillä on taas kasvihuone ja uudet lavat, joista korjataan satoa. Tämä on remonttikesä eikä samaan kesään voi kaikkea tekemistä ahnehtia. Nuorena me kai kumpikin olimme aika vikkeliä käänteissämme, nyt kaikki käy hitaammin. Onneksi on tekijöitä ja niinpä remonttimme etenee jo kohti loppua. Mies käväisi hetki sitten raportoimassa, että hienolta näyttää. Peltisepät tulevat vielä huomenna uudestaan, mutta sekä talo että ulkorakennus ovat viimeistelyä vaille valmiit. Maanantaina lähtee kaatopaikkakuorma, edellyttäen että saamme siihen mennessä eroteltua rojut tarpeellisesta tavarasta.

Niin, tämä päivä on runon ja suven päivä, Eino Leinon päivä. Eino Leino eli viimeiset vuotensa näissä maisemissa ja kuoli Riitahuhdassa, joka on muutaman kilometrin päässä lapsuudenkodistani. Minulla on yksi aika jännä lapsuudenmuisto, jonka paikkansapitävyydestä en ole aivan varma, mutta silti olen aina yhdistänyt sen tuohon nimenomaiseen paikkaan ja Eino Leinoon. Vanhempani ja isovanhempani tunsivat ilmeisesti kohtuullisen hyvin muun muassa sen toimittajapariskunnan ja heidän perheensä, jonka huomassa Leino oli viimeiset hetkensä. - Itse olin ihan pikkutyttö eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, että Leinosta puhuttaessa tämä oli kuollut jo ainakin 20 vuotta aikaisemmin. Leino, kuten muutkin aikansa taiteilijat, oli myytti, josta kylillä puhuttiin vielä vuosikymmenienkin kuluttua. Joka uudenvuoden aattona meillä oli radio auki ja kuunneltiin Hymyilevä Apollo.

Niin se muistikuvani: olen reessä, lumi tuiskuaa ympärillä, hevosen harja hulmuaa, ehkä aisakellokin kilkattaa, ajamme peltojen halki jotain talvitietä. Leinosta on puhetta. Menemmekö Riitahuhtaan tai jonnekin sen lähellä olevaan kyläpaikkaan?