Juhlittu on!

Vieläkin oikeaa, sitä muutenkin kipeämpää jalkaa särkee, vaikka olen lepuuttanut sitä jo melkein kuusi tuntia. Olin nimittäin sukujuhlissa, jossa tutustuin noin kahdeksaankymmeneen uuteen henkilöön. Vasta kotona huomasin, miten kovilla jalkaparkani olivat olleet. Seisominen epätasaisella pihamaalla otti jalkoihin ja selkään.

Juhlat olivat miehen suvun puolella tai oikeastaan sielläkin väärän koivun takaa eli sukuyhteys juontui miehen serkkujen ja pikkuserkkujen kautta, mutta ei se ainakaan minua haitannut. Oli kiva nähdä livenä aikaisemmin vain sukutauluissa  niminä esiintyneitä henkilöitä.

Vaikkei aurinko koko aikaa paistanutkaan, ei sentään satanut ja ukkonenkin jyrisi jossain hyvin kaukana.  Ruoka oli erinomaista eikä tunnelmassa muutenkaan ollut mitään vikaa. Siis kesäjuhlat parhaasta päästä. Mukana oli myös ameriikanserkkuja, joten pääsi pitkästä aikaa sanomaan noin kaksi lausetta ameriikan kielellä.

Ja pääsinpä kuuntelemaan eri tasoisella englannilla pidettyjä esitelmiä suvun historiasta viimeisen noin sadan vuoden ajalta täällä ja siellä Jenkkilässä. En tiedä sitten, ymmärsivätkö kaikki ylipäätään niin hyvin englantia, että saivat tulkkaamattomista esitelmistä tolkkua. Minulla oli ajoittain sen verran vaikeuksia tajuta epäselvästi ja hyvin nopeasti, suorastaan mumisten puhuttua, tylsänpuoleista esitystä, että huomasin ajatusten harhailevan muun muassa ulkopuolella lentelevien lintujen ja ampiaisten parissa. Asiat sinänsä olivat suhteellisen tuttuja, joten en katso harhailuani suureksi vahingoksi.

Dieettiäni en viitsi edes ajatella tämän päivän osalta, en varsinkaan sen jälkeen, kun olin voileipäpöydän herkkujen jälkeen lastannut lautaselle kahta lajia ihanaa kakkua. Jätin iltaruoan kokonaan pois ja iltapalaksi voitelin muutaman näkkärinpalan juustopäällyksellä. Nyt tekisi mieli hakea toinen lasti... kun pitäisi syödä monta pientä ateriaa päivässä.

Palautin jo uskoni niukkahiilihydraattiseen laihduttamiseen, sillä nyt on lähtenyt noin 5 kiloa puolessatoista viikossa. Yksi juju on tietysti ruokapäiväkirjan tarkka noudattaminen. Se totisesti pitää ihmisen kurissa, kun huomaa syöneensä palan kakkua = kakkua 500 kalorin edestä, joka on suunnilleen kolmanneksen päivän sallitusta kokonaiskalorimäärästä. Toinen juju on perunan, pastan ja riisin skippaaminen ja leivän vähentäminen niin vähään kuin pystyy. Olen päässyt 3 palaan. Perunaa syödään niin kauan kun se on uutta. Kokonaan ei missään nimessä pidä leipääkään lopettaa, sillä ainakaan minä en saa lähellekään tarpeeksi kuituja ilman paria ruisleivän palasta. Kolmas niksi on vesi. Pitää juoda ainakin kolme kertaa se määrä, mihin on tottunut (Villiviini-tädin oma ohje).

Että tämmöinen päivä.