torstai 26. elokuuta 2010

Ostoksia

Tämä oli oikea varsinainen asiointipäivä. Ensin kampaajalle, ja olikin korkea aika saada päätä siistittyä. Sieltä kävelin askartelukauppaan ostamaan vähän sitä sun tätä, mm. muutamaa mosaiikkityötä varten. Minulta on hajonnut kaksi rakasta lautasta ja ajattelin jalostaa ne pannunalusiksi samalla kun teen vähän muuraustöitä nukketalossa. Kun nyt vain vielä muistaisin, missä se toinen lautasenraato on.

Toinenkin uusi askartelu on mielessä. Olen pitkään etsinyt kivaa kelloa meidän vessaan. Miehen rannekello hajosi eikä uutta kuulemma tarvita, mutta varsinkin öisellä vessareissulla olisi kuulemma kiva tietää, mitä aikaa kello näyttäisi. Markkinoilla on tosi paljon seinäkelloja. Minun makuuni suurin osa joko tökön näköisiä tai liian suuria varatulle paikalle taikka kuvioinniltaan ja väritykseltään yltiöromanttisia eli ei meille. Nyt ostin kellon aihion eli taustalevyn, konehuoneen ja viisarit ja aion maalata kapineen itse. Kai sitä nyt jonkun kuvan osaa kellotauluun tuhertaa ja muutaman numeron sinne tänne. - Nämä olivat pääsääntöisesti askartelukaupan ostokset, mutta niinhän siinä meni kymppi poikineen.

Torilta lähti mukaan pussillinen perunoita ja kanttarelleja iltaruoaksi ja Prismasta muuta ruoanpuolta. Söinkin nälissäni tosi tuhdin lounaan, jonka kruunasi iso pala ihanaa muffinikakkua. Hyvästi päivän kalorilaskelmat! Tai ei raja vielä ole poksahtanut, mutta sen se tekee illaruoan jälkeen, kun olen pistellyt ison ja herkullisen annoksen pottuja ja sienikastiketta. Onneksi tähän asti ruokakirjanpitoni on pitänyt ja tavoitteet alittuneetkin melkein joka päivä, vaikkei se vielä ole kovin monena poistuneena kilona näkynyt. Nyt kai sitten taas palataan entisiin lukemiin...

Tytär oli pyynnöstäni käynyt kangaskaupassa ja ostanut tilkkuja (n. 20 sentin pätkistä varmaan yli metrisiin pakanpääpaloihin). Valikoima oli ollut aika huono, mutta silti useimmat näyttivät olevan tarkoitusperiini sopivia kankaita. Sanotaan nyt vaikka nukkekodin peittoihin, mattoihin tai nukenvaatteisiin kelvollisia laatuja. Sovimme pikatreffit, hän sai maksun tilkkukassista ja minä täyteen ahdetun muovikassillisen kympillä. Ihan hyvä juttu.

Näissä puuhissa iltapäivä menikin. Kauppakierrokset ottivat aika tavalla jalkoihin, joten hyvä kun päivän työt ovat nyt tässä. Kameraan en ole koskenut moneen päivään enkä sitä jaksa tehdä nytkään.

8 kommenttia:

  1. Viime aikoina en ole langennut heräteostoksiin enkä ole jatkanut keskeneräisiä töitä.
    Monesta asiasta on minulla omakokemus, ruokapäiväkirjasta, lankeemuksesta, tukisukista, vanhempien avuttomuudesta. Nyt tunnen ihmiset, joiden kanssa olen jakanut perinnön.
    Hyvin usein olen lapsuuden leikkikallioilla. Koko suuren sisarusparven ihanaa aikaa käsittelen valokuvien kautta, kun olimme kaikki vielä sinkkuja. Siihen mennessä sain vahvat juuret ja siiventyngät.
    Olen aina kuitenkin se sama pikku-Tirkko, joka löysi sukunimensä juuret kalenteristasi.

    VastaaPoista
  2. Hei pikku-Tirkko, sait minut muistelemaan lapsuuden leikkikiveä, joka oli korkea kuin vuori, nyt hädin tuskin ruohoa korkeampi.

    VastaaPoista
  3. jos kaloreita lasket, kannattaa syödä enemmän lihaa kuin pottuja :)

    VastaaPoista
  4. Toimelias päivä sinulla. Tuosta kellosta tulee varmasti hieno. Meillä on kellot kaikissa huoneissa, sillä olen huomannut ,että ajantajuni ei ole parhaimpia ja tunnit hurahtavat välillä ihan huomaamatta ohi.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  5. Onhan sinulla ollut antoisa päivä ja nyt odotamme innolla kuvaa kellosta kun saat sen valmiiksi, varmaan laitat meille ihailtavaksi.

    VastaaPoista
  6. Minä laihdutin aikanaan 20 kg perunoilla ja ruisleivällä, enkä usko pätkääkään mihinkään karppaamisiin... Sen jälkeen olen lihonut 30 kg, mutta nykyään en syökään perunoita ja ruisleipää, vaan kaikkea höpönhöpöä. :)

    VastaaPoista
  7. Kellosta tulee varmasti hieno! Minulla on myös vessassa kello. Samoin eteisessä ja ruokahuoneessa. Keittiössä kellon virkaa hoitaa mikrouunin näyttö ja olohuoneessa digiboksin näyttö. Makuuhuoneissa on sitten herätyskellot. Kylläpä näitä kelloja riittää;-)

    Rannekelloa en ole omistanut yli kahteenkymmeneen vuoteen: autossa ja kännykässä on kellot ja niillä pärjää hyvin.

    VastaaPoista
  8. Jopas nyt tuli kauhiat paineet, mutta mitäs menin kertomaan keskeneräisestä työstä! Ilman muuta kello pääsee blogiin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!