keskiviikko 11. elokuuta 2010

Terve!

Päivän kohokohtia oli kun käväisimme eläinkaupassa ja ovipielessä häkissään oli tämä puhetaitoinen veijari. Hän osasi tervehtiäkin kohteliaasti: "Terve!"

Nimensä on Jaco. Papukaijan sanavarastosta ja laajemmasta puhetaidosta en osaa sanoa mitään, mutta reipas vesseli näytti olevan.

Menen aamulla aikaisin labrakokeisiin, joten olen jo nyt valmistautumassa nukkumaan menoon. Peruskokeiden lisäksi edessä on muutama muu juttu, toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavampaa. Olen vain ollut hirmuväsynyt ja aikaansaamaton, mitä lääkärillekin valitin.  Siksi sokerit tarkistetaan, samoin kilpirauhastilanne.

Olin siis lääkärissä eilen ja sain uusittua pinkan reseptejä. Apteekissa olikin niin sanotusti palvelemassa oikein nuori ja itsetietoinen herra, joka ilmoitti yhdestä peruslääkkeestäni, että sitä saisin vasta yhden päivän kuluttua. Joustovaraa asiassa ei ollut. No, minä nappasin muutkin reseptit ja vein koko nipun  tänään toiseen apteekkiin.

Kun minulla tätä mainittua lääkettä on jäljellä 7 pilleriä, ei herra farmasian opiskelijaherralla - näin arvelen - olisi ollut järin pätevää syytä olla sitä myymättä. Tervettä järkeäkin ehkä olisi voinut vähän käyttää, mutta pääsipä jannu opettamaan mummoa. Nimittäin hän piti minulla luennon siitä, että eihän siitä nyt mitään tulisi, jos kelakorvattavia lääkkeitä kävisi hakemassa kuinka sattuu, sanotaan nyt vaikka joka kuukausi kolmen kuukauden annoksen. Pitää joku järjestys olla sentään! Juu, minähän esimerkiksi tätä sydänlääkettä huvikseni ihan napsin joka päivä ja pistän kaikki liikenevät rahani lääkkeisiin. Nytkin minun ja ukkokullan apteekkilasku teki yhteensä yli 250 euroa. Meinasin pyörtyä.

Seuraava pyörrytystä aiheuttava hetki oli, kun naputtelin kaikki omat ja miehen nimellä tulleet laskut nettipankkiin. Verot ja vakuutukset ja sähkölaskut ja vesilaskut ja niin edelleen. Oli siinä myös yksi lahjaksi tilattu Aku Ankka ja vähän itse ostamiani kirjojakin, ei sen puoleen. - Nyt taitaa olla parasta jättää himoitsematta esimerkiksi ihania sukkalankoja.

3 kommenttia:

  1. Sellaista se on meidän ikäihmisten elämä: Rahat menee lääkkeisiin kuin Kankkulan kaivoon ;(

    Hyvää päivänjatkoa Villiviini tv. Aili-mummo :)))

    VastaaPoista
  2. joo, tuollainen taitaa elää sata vuotta..

    VastaaPoista
  3. Antoivatko ne siellä toisessa apteekissa sen lääkkeen?

    Minulle on käynyt niin muutaman kerran, kun olen asioinut kaupungin apteekeissa. Oman kylän apteekissa ymmärretään haja-asutusalueen kulkuongelmat, eikä nipoteta tyhjästä. Ts. joillakin toimilla selviytyvät tästä Kelan säännöstä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!