lauantai 21. elokuuta 2010

Tilannekatsausta

Aktiviteetit jatkuivat. Otin pitkästä aikaa  nukketalo Sohvin kalustuksen käsittelyyn ja tekaisin muutaman keittiökoneen: kaasuhellan, jääkaapin jaaihion puuhellan tai grillin tekoon. Isompi nukkeneiti, tämä Minni, ei ole saanut enempää kenkiä kuin lämpimiä työvaatteitakaan, vaikka niin suunnittelin niiden ompelemista. Villatakkikin jäi suurentamatta, kun itsekkäästi säästän nyt joka ikisen langanpätkän omaan liiviini. Sitähän tietysti neuloinkin muutaman kierroksen tänään.



Hyvä oli, että tuli jotain tehtyä, sillä sitten alkoi oudosti mahaa nipistellä. Torkuinkin toista tuntia iltapäivällä. Maha ei ole sekaisin enkä ole syönyt tai juonut sopimattomia, en laadussa enkä määrässä. Ainoa muutos elämäntavoissa on glukosamiinin napsiminen. Lääkäri kyllä varoitteli, että kaikkien vatsat eivät sitä kestä. Olisiko tämä sitten sitä? Oikealla puolella mahaa kipristää, mutta ei satu niin paljon, että pitäisi olla huolestunut. Kai.

Labratulosten mukaan minulla ei ainakaan nivelreumasta ole kysymys, mutta kipeisiin pikkuniveliin eli nivelrikon tapaiseen tätä lääkettä määrättiinkin. Herään usein aamulla siihen, että hieron oikeaa rannetta tai rystysiä, aina mustelmille saakka.  Kaikki labra-arvot olivat ihan kohdallaan, kilpirauhasta lukuun ottamatta. Kun saadaan auto kotiin ja päästään apteekkiin, niin alkaa lääkitys. Kokeeksi ensin ja sitten uudestaan labraan.

Kalorilaskuri on ahkerassa käytössä. Pinnani on siis kestänyt jo kaksi virallista päivää ja kaksi sitä ennen harjoittelua tätä eväiden punnistemista. Eilen alitin tavoitteet, tänään ylitin, mutta meillä olikin sienipastaa tomaatti-kermakastikkeen kanssa. Mies päivänä muutamana valitti, ettei enää koskaan saa lempiruokaansa pastaa. Sitä jäi vielä huomiseksikin ruoaksi.

Tämä joka rippusen kirjaaminen  kyllä jo sellaisenaan hillitsee syömistä. Pakko kai on tunnustaa, että vaikka periaatteessa syön kaikkien direktiivien mukaisesti, niin syön liikaa, mitä nyt joskus jäätelötötterön tai lakupussin. Nyt ensimmäinen kannuste heti on ollut muutaman kilon putoaminen. - Semmoisia lääkkeitäkään ei pitäisi olla käytössä, jotka lihottavat, mutta pian selviää, onko kilpirauhasella tähän painon nousuun ja väsymykseeni jotain roolia.

--- Kun äsken julkaisin tämän, niin silmiin hyökkäsi linkki suolistosyövän hoidosta. Täytyy sanoa, että bloggeri on ajan tasalla. En olisi itse osannut tätä vaihtoehtoa ounastellakaan. Nyt äkkiä pää tyynyyn ja moiset ajatukset pois mielestä. Hyvää yötä ja mukavaa viikonloppua!

6 kommenttia:

  1. Juu, netistä löytyykin kaikki mahdolliset sairaudet, niinkuin ennen vanhaan lääkärinkirjasta, ja mitä omituisimmat hoidot niihin kans - ja varsinainen ennakkoluuloisten mielipiteiden tulva, ainakin mitä kaikkeen lääketieteeseen tulee. Sen sijaan monenmoiset "poppakonstit" saavat chattimielipiteissä runsaasti kannatusta, olen huomannut...

    Äidilläni on häijy nivelrikko, joka estää häneltä esim. käsitöiden tekemisen. Nyt kuulin jostain, että teenjuonnin on todettu lisäävän reuman (!) todennäköisyyttä, ja suren tässä, että perintötekijät ja jatkuva teen lipittäminen taitavat synkistää vielä tämän käsityöläisen tulevaisuutta.
    Ei vaan, en sure. Teestä en luovu (jotainhan sitä on juotava, että ei tarvi koko ajan syödä :D), kun en kerran kahvia voi juoda ollenkaan (rytmit ei tykkää).
    Tsemppiä vain kaloripunnituksille! Minä olen noissa niin avuton. Ja kun murkkuiässä kävin läpi jonniinmoisen anoreksian (paino putosi yhtenä kesänä vajaasta 60:stä 42 kg:oon), olen perustellut itselleni, etten oikein kuureille uskaltaisikaan, kun näin, miten helposti se meni meikäläisellä överiksi...
    Kohtuus on muuten ihan äärettömän vaikee juttu! Muuten olen kyllä omalta kohdaltani sitä mieltä, että minun TÄYTYY saada syödä paljon - mullon semmonen pää ja maha :D. Niinpä sitten pitää muistaa painottaa porkkanoihin, tomaatteihin, omeniin jne. Niitä saa syödä aika tavalla...

    VastaaPoista
  2. Minä olen myös kokeillut glukosamiinia. Tuli mahaverenvuoto. Ei kestä myöskään äitini, eikä edes meidän vanhimman koiramme vatsa sitä ainetta. Koiraparalle annan kuitenkin kuureina, koska aivan selvästi siitä on apua sen nivelrikkoon..Toivottavasti sinulla hyöty on siitä suurempi kuin haitat.

    VastaaPoista
  3. On sinulle kommentin lähettäminen konstikasta. Jo toisen kerran teksti on tiessään. Ehkä minun ei ole tarkoitus jakaa kanssasi samoja kokemuksia elämästä ja hyvinvoinnista. Jään vain lukijaksi koivujen keskelle.
    ps. tämä taitaa onnistua, lähettämistä vaille valmis. Pikku - Tirkko, ei Tarkki

    VastaaPoista
  4. Pikku-Tirkko, yritä sitkeästi edelleen. Tämä kommentti ainakin tuli perille. Onko sinulla blogia?

    Kiitos muillekin. Tauti jatkuu. Ehkä se onkin flunssaa, sillä olen tänään nukkunut koko päivän.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kysymästä, on minulla blogi ja kotisivut. Sinä rakennat nukkekotia, minä verkkokirjoittajan taloa. Tässä virtuaalinen osoitteeni http://www.koti.phnet.fi/maire41/
    Lukulehden blogilistalta sinut bongasin; kuka on tuo puhdaspiirteinen nainen? Jotakin tiedän sinusta selkeiden kirjoitustesi perusteella. Tänään lepoa, huomenna parempi päivä toivoo
    Pikku-Tirkko

    VastaaPoista
  6. Mukavaa sunnuntaita sinulle.
    Älä mieti murheellisia asioita. Asiat järjestyvät aina hyvään malliin ;-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!