sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Sunnuntai-illan mietteitä

Ei pitäisi koskaan valittaa sääoloista. Nyt saatiin mitä tilattiin ja tulikin sitten oikein vilpoisaa, vaikkei vielä villapaitaa tarvitsekaan kaivaa esille. Itse asiassa sellainen tekele pitäisikin pistää puikoille syksyn varalle. Eilen satoi vähän, mutta tänään on vain pilveillyt ja tuullut vuorotellen auringonpaisteen kanssa. Pian mies pääsee leikkaamaan nurmikkoakin. Toinen puoli pihasta on leikattu kertaalleen, toista ei tänä kesänä vielä kertaakaan. Sen se kyllä on näköinenkin, mutta näillä helteillä sinne ei ole mitää asiaa. - Pilvistä päätellen  jossain etelä-Suomessa on tänäänkin satanut, vaan ei meillä.

Päivä on kulunut pääasiassa terassilla pistelytyön parissa. Mies on pitänyt seuraa ja puhunut lempeitä, kun olen muun muassa miettinyt ääneen Norjan ikäviä tapahtumia. Erityisesti muutamat norjalaiset ex-työkaverit ovat olleet vahvasti mielessäni, varsinkin kollegani Ann-Cathrin. En tiedä hänen poliittista kantaansa, mutta lapsensa muistaakseni ovat juuri sen ikäisiä, että voisivat olla leirillä.

Kuudelta kehotettiin sytyttämään kynttilä Norjan kuolonuhrien muistoksi. Tässä on vasta lyhty ja voi olla, että tuulessa ei kynttilä palakaan, mutta hengessä mukana.

Nii-in, ei pitäisi valittaa, ei ainakaan pienistä asioista. Jalastani kyllä vähän valitan. Taitaa olla aihetta huomenissa tilata aika lääkärille, kun oli siinä ja siinä että sain käveltyä kastelukannun kanssa postilaatikon kukkia kastelemaan. Ei tämä mitään "oikeaa" ole, mutta kun tietäisi mitä. "Laihdu", sanoo lääkäri.

3 kommenttia:

  1. On tämä ollut mieleenpainuva viikonloppu. Ilma on tosiaan vähän viilentynyt - minä tosin olen siitä ihan hyvilläni, tosin johan on taas uutta hellettä viikolle luvassa. Ai sinulla on jalkaongelmaa myös - täällä kohtalotoveri ja samaa se sanoo lääkäri minullekin " kun on tuota painoa näemmä kertynyt aika paljon".... *huoh*:)

    VastaaPoista
  2. Minä kovasti tykkäsin ilmojen vähäisestä viilentymisestä - täällä ei kylläkään ole tarvinnut vaatteita vielä lisätä, ja loppuviikon ennustukset näyttävät taas ikävän - turvottavilta.

    Minä kun kyselin lääkäriltä painonpudotustarpeesta tämän pumppuvikani kannalta, hän sanoi, että ei ole tarpeen. Vaan niinpä vain muistan, että kun jossain vaiheessa sain - vain hetkellisesti :( - painoni putoamaan seitsemisen kiloa, eli suht normaalipainooni, sydämen rytmitkin yllättäen pysyivät normaalissa jonkin aikaa. Eli kyllähän tuo luonteenlujuus kannattaisi - jos siis haluaisi elää terveenä/terveempänä... Miten se aina välillä pääseekin unohtumaan, kun on "paremmat ajat"?

    Odotanpa mielenkiinnolla, koska persut kommentoivat Norjan tapahtumia. Ainakaan vielä en ole kuullut mitään...

    VastaaPoista
  3. On kullä kamala tapaus tuo Norjan suru-uutinen. Miten kukaan ihminen voi olla niin paha.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!