Keittää, keittää

Onneksi on jo valmiiksi verenpainetauti ja lääkitys. On nimittäin tänään osunut kohdalle muutama asia, joka saa veerenpaineen nousemaan ja keittämään oikein tosissaan. Kaikesta ei toki kannata ottaa itselle paineita, mutta kantaa saa silti ottaa.

Asia numero yksi oli se, kun paikallislehti Keski-Uusimaa haastatteli paikallista hotellijohtajaa ikäihmisten ja maahanmuuttajien palkkaamisesta. Herra Johtaja loihe lausumaan, että palkkasi vastíkäänkin yhden ikäihmisen. Tämä "vanhus" oli syntynyt peräti 1960-luvulla... Hoksasin itse pari päivää sitten, että nuorempi veljeni, joka on syntynyt 1961, täyttää pikalpuoliin 50 vee. Turha puhua sanaakaan eläkeiän nostamisesta, jos 40 -  50-vuotiaatkin jo lasketaan ikäihmisiksi. Sitä en tiedä, oliko lainaus suoraan Johtajan suusta vai toimittajan tekstiä. Itketäänkö vai nauretaanko, mummu-kollegat?

Ensimmäiset keltavuokot kukkivat jo pihassa:

Huono kukkakuva oli välipala, sillä varsinaisesti se isompi harmitus tulee vasta nyt. Pelkäsimme jo, että keltavuokkomme ovat jääneet uusien talojen alle, mutta onneksi näin ei käynyt.

Naapurissa eli meidän ex-tontinpäässä rakennetaan, kuten jonkun kerran on tullut mainittua. Raksaäijät pitävät asianaan parkkeerata autonsa sille ainoalle kevyen liikenteen tienpätkälle, jota meidän pihaan saa laillisesti ajaa liikennemerkin "pihaan ajaminen sallittu". Sama kävelytie jatkuu meiltä eteenpäin ja sitä käyttävät äidit lastenrattaineen, kävelijät, pyöräilevät pikkulapset, koululaiset ja aikuiset sekä koirantaluttajat, koirat remmissä tai irrallaan. Sekä yksi jannu trimmatulla, kilvettömällä mopollaan, joka pitää kamalaa meteliä. Kundi ajaa tiettyä kierrosta monta kertaa illassa.

Raksaäijien mielestä kävelytietä saa ajaa myös autolla - he ja me erityisesti. Vain lällärit noudattavat liikennesääntöjä. He parkkeeraavat omat autonsa rakennuskohteen kohdalle pahimmillaan niin, että autoja on tien täydeltä, joskus jopa kaksi rinnakkain ja kaksi peräkkäin ja me olemme pussissa. Postiauto ei pääse ohi, ei ali eikä yli. Roska-auto ei pääse kulkemaan. Viimeksi tällä viikolla on roskisfirmaan kirjanpitoon tullut merkintä, että auto (rek.nro XX-000) esti pääsyn tyhjentämään roskistamme. Laskuumme tietysti sisältyvät myös hukkakäynnyt.

Mies on soittanut rakennusliikkeen pomoportaalle lähemmäs kymmenen kertaa, viimeksi tänään. Mikään ei ole tähän mennessä auttanut. Hän on käynyt poliisilaitoksella ja soittanut kaupungille sekä saanut neuvon soittaa yks-yks-kahdesta partio paikalle. Kun itse tulin kyliltä ja huudatin torvea, niin johan äijät rupesivat irvistelemään. Kun sitten lähtivät myöhemmin kotiinsa, niin oikein mieltä osoittaen tulivat ja ajoivat kevyen liikenteen tietä, toinen peräti peruuttamalla meidän kohdalle, jossa käänsi auton ja hurautti laitonta tietä matkaansa. Nokka siis oli jo osoittanut oikeaan suuntaan, josta päättelimme herrojen osoittavan näyttävästi mieltään. Siinä vaiheessa mies tarttui puhelimeensa.

Toki ymmärrämme, että tavaraa tulee ja tavaraa menee, pihassa on ollut tosi isoja autoja ja nostureita, mutta sehän ei ole meidän ongelmamme. Pomo oli kyllä huomauttanut, että pihaan mahtuu oikein hyvin niin ettei tarvitse tielle parkkeerata ja että hän on huomauttanut asiasta jo eräitäkin kertoja. Mekin haluamme päästä pihastamme emmekä tykkää siitäkään, että meidän pihaan tullaan kääntymään. Ihme ja kumma, kulmassa olevat keltavuokot ja kuunliljat näyttävät olevan ainakin osittain hengissä isojen autojeen veivaamisesta huolimatta.

Olisikohan tämä ihanuus koristeomenapuu vai mikä? Kirsikallekin ajankohta tuntuu kovin aikaiselta. Kuvasin tämän tuntemattomalta pihalta kun haimme tytärtä mummula-vierailulle sunnuntaina.

Päivä ei sentään ole ollut pelkkää tuskaa ja valitusta. Olin hierojalla ja olo on sen jälkeen ollut aika taivaallinen. Tilasinkin heti jo uuden ajan, mutta täytyy vielä tiedustella lääkärin mielipidettä.

Toinen hyvä juttu on se, että pian meillä alkaa ulkoremontti, mm. talon maalaus. Tarkempi aikataulu selviää parin päivän päästä. Omia hommiamme ovat pihatyöt, kasvilavan ja -huoneen rakentaminen. Aloitamme ainakin yhdestä lavasta. En oikein ole uskaltanut panna juuri mitään siemeniäkään itämään, kun ei näistä aikatauluista ole ollut tietoa. Vasta samettikukkaa, pinaattia, laventelia ja lobeliaa on vähän kasvamassa ja siemeniä vaikka miten monta pussillista. Tuo pikkuinen orvokki on itse hakenut paikkansa sembramännyn juurelta. En edes muista, milloin kukkalaatikossa olisi ollut sinistä orvokkia.