Varsinainen asiointipäivä takana

Tänään rampattiin aika monessa paikassa, tai mies oli kuskina, minä toimitin asioita. No, ensinnäkin oli määräpäivä palauttaa veroilmoitus. Verotoimiston kadulla oli reippaat vastaanottajaiset: karkki tarjottiin vastineeksi veroilmoituksesta eikä tarvinnut edes autosta nousta. Omassa veroehdotuksessani ei ollut mitään korjattavaa, kun ei enää saa vähennyksiäkään mistään, mutta miehellä oli jonkin verran ilmoitettavaa ja myös korjattavaa. Palautusta pitäisi tulla joululahjarahaksi, minulle vähän, mutta miehelle aika paljon.

Seuraavaksi kannoin vanhan, mutta tosi hyvin palvenneen Husqvarna-ompelukoneen korjaamoon. Kone on odottanut viemistä jo monta kuukautta, sillä minähän ostin jo itselle uuden. Toivottavasti tämän pystyy korjaamaan, sillä se on menossa tyttärelle. Tytär tykkäsi kotona asuessaan ommella ja lupasi riemumielin ottaa koneen vastaan. Nyt hänellä on varmaan verhojen ompelua ynnä muuta tiedossa, kun muuttaa uuteen kotiin. Taloon jäi vielä yksi romu, jonka mahdollisesti myöhemmin korjautan ja sitten lahjoitan eteenpäin. Hyväntekeväisyyteen, ehkä Fidalle tai seurakunnan kirppikselle, näin olen ajatellut. Mutta se riippuu nyt tämän paremman koneen korjauskustannuksista ja siitä, saako sitä ylipäätään korjattua. Tuo kotiin jäänyt on niin yksinkertainen, että sen varmaan saakin korjattua eli olkoon toistaiseksi varakoneena tyttären varalta.

Onneksi kolmanteenkin paikkaan pääsi ajamaan ihan oven eteen. Tarkoitus on hankkia kenkiin tukipohjalliset, mutta tänään kävin vasta tilaamassa aikaa itselleni. Seuraavaksi kävin postissa ja kun sitten mukaan laskee kirjakaupan, josta ostin miehelle luontokirjan ja itselleni yhden vitosen kirjan ja mustetta tulostimeen, niin olin jo aika poikki laahustaessani ruokaostoksille. (Halusin tulostaa itselleni Suomen ensimmäisen neulekirjan eikä siihen yksi mustekasetti riittänyt. Minusta on niin paljon miellyttävämpää lukea präntättyä tekstiä kuin tekstiä ruudulta. Sitä paitsi tähänhän minä voi kerjätä omistuskirjoituksen itseltään kirjailijalta. Ja vaikka piirtää kansikuvan virkistämään mustaa rengaskansiota.)

No, ruokakaupassa virkistin itseäni uudella aamuteeastialla eli Iittalan Korento-mukilla, jota en ollut aikonut ostaa mutta ostin kuitenkin. Onhan tämä koristelu vähän imelä väreiltään, mutta saman taitavan kuvittajan tekosia kuin Taika- ja Satumetsä-sarjakin eli Klaus Haapaniemen. 

 

Ja onhan se vielä niinkin, että kirkas oranssi piristää harmaankin aamun, eikös vaan? Kävin nappaamassa kuvan Iittalan sivuilta. Sarjaan kuuluvaa isoa vatia ei Prismassa varmaan ollut tai en ainakaan huomannut. Siinä koristelu tulee mielestäni paremmin esille, mutta toisaalta. Talossa on vateja ja lautasia ihan tarpeeksi ilman uushankintojakin.

Ostin myös kolme satsia pahvisia säilytyslaatikoita, joihin aikaa myöten siirrän kangas- ja tilkkuvarastojani. Laatikkojen määrästä voi päätellä, että erilaista tilkkua on jonkin verran. Vanhimmat täyttävät varmaan ensi vuonna 40 vuotta. Mukana on ainakin Finlaysonin alkuperäistä Muumi-kangasta vuodelta 1972. En ole raaskinut tehdä siitä mitään enkä luopuakaan. Siitä oli aikanaan lapsen sängyn taakse päällystetty halltex-levy ja muistaakseni myös päiväpeitto. Seuraava "maamerkki" kangasvarastoissani on ainakin tyttären penkkaripäivän asustukseen liittyvät kankaat ja sitten lapsenlapsen syntymä. Tytär toi jossain vaiheessa äitiyspakkauslaatikollisen vauvakankaita meille säilytykseen. 

Jahka saan kankaat lajiteltua laatikoihin, niin voinkin jo ruveta suunnittelemaan ompelutöitä. Ainakin yksi yöpaita pitäisi surauttaa ja muistaakseni tallessa on omppukuvioista trikoota, joskaan en muista määrää enkä varsinkaan kankaan leveyttä.