Kintut kipeinä

Osa asioista tuli toimitettua, osa jäi toimittamatta, kun jalat rupesivat uupumaan. Jatketaan asiointia huomenna, jolloin menen jalkahoitolaan esittelemään näitä vaivaisia kinttujani. Samalla täytyy hakea lääkeresepti ja vielä käydä apteekissakin. Hammaslääkärikäynti oli hyvä, sillä tohtori totesi, että reikiä nolla. Hammaskiven poistoon hän kyllä määräsi, eikä se ollut yllätys. Sitten postiin ja sain kuin sainkin villasukkani matkaan kohti Japania.

Seuraava kohde oli Prisma ja äitienpäivälahjan hankinta. Sitä puntaroin pitkään ja päädyin yöpaitarekin kautta pusero-osastolle, jossa selasin koko valikoiman läpi. Kun kodinhoitajat vievät pyykit pesuun, on yksi tärkeimpiä valintakriteerejä pesunkesto ilman turhia kommervenkkejä. Etsin pääasiassa puuvillaa sisältävää vaatetta, ettei käy kuten omalle viskoosipuserolleni, jonka huolettomasti pesuohjetta lukematta lykkäsin kuuskymppisten kanssa pesuun ja sain koneesta nukenkokoiseksi tiivistyneen, koppuraisen vaatekappaleen.  - Ostin lopulta äidille tämän pitkähihaisen puuvillapuseron ja kunnon pitsilahkeelliset alushousut sekä sukkahousut. Ajattelin, että vanha ihminen on kuitenkin sen verran viluinen, etteivät pitkät hihat ole kesälläkään pahaksi eikä tämä tietysti hänen ainoa vaatteensa ole. Mummo-pöksyt ovat suloiset, puuvillaa nekin! Tiedä vaikka kävisin ostamassa itsellekin samanlaiset. Oma asiansa on kokonaan se, miten muori näihin suhtautuu. Jos nämä ovat kooltaan sopivia, niin on ainakin äidillä matka-asusteet kuntoutusmatkalle.

Sitten veto loppui ja ajoin kotiin, jalat turvonneina ja väsyneinä. Otin kuitenkin vielä myöhemmin itseäni niskasta kiinni ja koulutin vähän Uuden-Seelannin pinaattejani ja kylvinkin muutamaa muuta lajia pienoiskasvihuoneisiini. Tiedän kyllä, että kaikki ansioituneet tarhurit ovat kylväneet kukkansa ja yrttinsä vähintään kuukausi tai kaksi sitten, mutta minäpä en. Eihän mulla ole vielä lavaa eikä kasvihuonettakaan.

Mieskin oli ollut ahkera. Pyynnöstä kävin ihailemassa hänen kokoamaansa lehtikasaa, jossa on jo ainakin kaksi kolmannesta viime kesän tammen, vaahteran ynnä muiden pihapuiden lehdistä. Se on meidän tuleva pottumaamme. Kiertelin muutenkin pitkin pihaa kameran kanssa ja tässä todellinen jymy-yllätys:

Ennen kasvihuoneen romahtamista ehti sen sisällä ollut teline romahtaa, joskus loppusyksystä. Vaikka olikin halpisteline, niin olisi sen pitänyt enemmän kuin kaksi kesää palvella. En jaksanut eli siis viitsinyt tehdä sille enää syksyllä mitään, kuten kuvasta näkyy. Mutta mitä salaattilaatikossa onkaan tapahtunut, kun siellä on jo nyt uusi sato kasvamassa! Valitettavasti teline ja laatikko ovat kasvihuoneen raadon perimmäisessä nurkassa, joten tuskin noista syötävää syntyy.  Voi näet olla vähän vaikea kastella salaatteja.