Kielon tuoksua

Poimin eilen maljakkoon ensimmäiset kielot. Ah ja oi sitä hurmaavaa tuoksua, vaikkei kukkasia ole varmaan juuri kymmentä kappaletta enempää. En raaskinut poimia enempiä.

Kevät on suloista aikaa. Toinen toistaan ihanampia kukkia voi ihastella, nuuskia ja kuvata. Harvoin otan niitä sisälle maljakkoon, eivätkä kuvatkaan aina onnistu. 

Tänään oli taas oikein varsinainen rahankäyttöpäivä ja visaakin oli pakko vinguttaa, kun eläke tulee vasta viikon päästä. Eilen maksoin jalkatuet ja lääkärin, toissapäivänä hammashoitolan. Nyt jäi apteekkiin jäi molempien lääkkeistä yhteensä lähes 200 euroa. Ompelukoneen korjaukseen meni lähes 150 euroa. Sillä rahalla tietysti saa jo uuden koneen ja minulla onkin kotona yksi sen hintainen romu miettimässä loppusijoituskohdettaan. Tällä kertaa en raaski korjauttaa sitä, mutta jos ja kun se joskus korjataan, niin siitä vielä joku saa periaatteessa kelpo koneen.

Tätä vasta korjattua ompelukonemies kehui todella hyväksi, kunnon aineista tehdyksi peliksi. Muistikortit olivat sökönä ja oli suuri onni, että kaveri oli löytänyt tarvittavat varaosat niinkin vanhaan koneeseen. Itse luulin jo 10 vuotta sitten, ettei konetta saa korjautettua. Ostin sen joskus 80-luvun alkupuolella isolla alennuksella, mutta silti isolla rahalla jostain messuilta maahantuoja edustajalta, jonka kanssa päivystimme vierekkäisissä näyttelypöydissä. Siihen aikaan ompelinkin aika paljon.

Lupasin koneen tyttärelle sillä varauksella, että minulla on etuostooikeus, jos hän joskus suunnittelee sen myyntiä eteenpäin. Myös hän muistaa koneen hyvät ominaisuudet. Nyt pitäisi kerätä kokoon käyttöohjeet, puolat ja paininjalat ynnä muu tilpehööri, mitä koneen varustukseen kuuluu. Toivottavasti kaikki on tallessa.

Olen totuttanut toista päivää jalkaparkojani uusiin pohjiin. Ne ovat todella hyvät ja kävely sujuu ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. En muistanutkaan, millaista oli kävellä ilman että sattui selkään tai lonkkiin tai johonkin. Ei tässä vielä maratonille lähdetä, mutta hyvä näin. Ongelma tosin ovat tönköt kävelykengät, joihin nämä jalkapohjat sovitettiin. Ne ahistavat joka suunnasta, ei vähiten kantapäistä, tietysti kun niissä on paksumpi välipohja. On joko hankittava uudet kävelimet tai saatava jalat tottumaan. En ole arvannut vielä kokeilla pohjia muihin kenkiin eikä niitä kovin monia olekaan. Kesäsandaaleissa nämä tuskin pysyvät, puhumattakaan kesäajan perusjalkineista eli vihreistä puutarhatöppösistä, jotka kai nyt ovat kokonaan tuomittuja pois käytöstä. Postilaatikolle en kuitenkaan aio virittää kävelykenkiä jalkaan.