Täällä taas, mukavaa!

Olipa outoa olla edes yksi päivä poissa blogista. Aijai miten sitä voikin olla näin riippuvainen, eikä edes hävetä yhtään! Olisin jo eilen esitellyt upean keltavuokkomättään, joka on innostunut kukkimaan marjapensaiden välissä.

Tämä kaveri on minulle tuntematon, oliskohan mahdollisesti M. Karvajalka, Sittisontiaisten sukua? Jostain hän ilmestyi terassin pöydällä olleelle tarjottimelle.

Eilispäivänä kyykin kolmisen tuntia maassa tai tarkemmin sanottuna olin polvillani istutusjakkaran päällä, perkasin kukkapenkkiä ja istutin syysleimukukkia ja eräitä muita perennoja. Luultavasti suuressa ahkeruudessani samalla myös hävitin rakastamani Siperian unikot, jotka majailivat kukkapenkin kummassakin päässä. En kai minä niitä muistanut, katsoin vaan että onpas sopivan tyhjä koko parille uudelle floksin juurakolle. Juu, ei taida unikko kukkia tänä kesänä ellei ihmeitä tapahdu. Pitäisiköhän ihmeen varmistamiseksi jo heti varmuuden vuoksi tilata uudet taimet?

Vanhan kellarin mäelle tökkäsin kaksi belliksen tainta ja toisen kukkapenkin laitaan myös jotain, minkä nimi ei nyt juolahda mieleen. - Ilmeisesti olen tosiaan viime syksynä ostanut parvitulppaaneja, sillä löysin sitä toisestakin paikasta pihaa, kiven kupeesta kauniisti kukkimasta.

Välillä oli pakko pitää taukoja ja samalla silmäilllä maisemaa. Tämä on se ikivanha pihapihlaja, jonka hävittämistä olen pahoitellut. Kyllä sille on pakko antaa kuolemantuomio, ennen kuin tuuli vie sen yhdessä sähkö- ja puhelinlankojen kanssa. Nytkin on pari päivää tuullut vaarallisen voimakkaasti tällaisen vanhuksen näkökulmasta katsottuna.

Talomme on siirretty nykyiselle paikalleen ehkä vuonna 1893 ja tässä on ollut keittiön porras. Se on poistettu ajat sitten ja porstuan paikalla on nykyisin takkahuoneemme. Olisikohan entinen isäntäväki istuttanut pihlajan rapunpieleen onnea tuomaan? Pihlajan vieressä kasvaa ja kukkii monenmoista pensasta, mm. jasmiini /jasmike sekä voimakkaan punainen ruusu, jonka nimestä en ole päässyt täyteen varmuuteen, vaikka olen sitä ruusukirjastakin tutkinut. Pihlajan takaa taitaa näkyä kivijalassa oleva kissanluukkukin, joka aiotaan tänä kesänä sulkea.

Aamulla olivat ainakin polveni aika arat. Sekä tähystetty että tähystämätön terveempikin polvi ovat temppuilleet pitkin talvea. Näköjään polvistelu ei enää sovi näille raihnaisille polville. Mies oli eilen joutunut istumaan autossa aika pitkään ja valittu jo aamulla särkevää jalkaansa. Otimme vapaapäivän kaikista pihatöistä ja lähdimme tervehtimään vanhuksia, sillä he ovat ensi viikolla menossa kuntoutukseen. Oli vähän asiaakin, haimme pienen pussillisen perunansiemeniä ja kellarista pari isoa lasipurkkia sekä muutaman uuden tupsun kevätkaihonkukkaa omaan pihaan.

Taas oli sattunut ja tapahtunutyksi uusi haaveri. Äidillä oli naama ja ainakin toinen käsivarsi mustelmilla. Oli taas kaatunut. Onneksi veljeni oli ollut kotona ja saatu hälyytettyä nostamaan muoria ylös.  On se van Luojan lykky, että kotipalvelu  käy päivittäin ja on nuokin vammat todennut ja taaskaan ei sattunut pahempaa. Kai siellä kuntoutuspaikassa lääkäri sentään on.  Isä ei kaiken kaikkiaan suuria odota ja arvelikin, että tulossa on ensimmäinen ja viimeinen käynti siinä laitoksessa. Hän oli kuullut toisen käden tietona, että veteraaneille ei ole edes hierontaa tarjolla. Hittolainen, mitä se kuntoutus sitten on? - Kunta pihistää muutenkin. Vaipat on vaihdettu hyvistä merkkituotteista halvempiin ja kuulemma huonompiin, joita kaiken lisäksi olisi pitänyt tilata kerralla heinähäkillinen, sanoikohan isä 300 kappaletta. Ei tilannut.