Päivän paras

Kävimme iltapäivällä äitienpäiväkahveilla ja paikalla olimme samaan aikaan me kaikki sisarukset, tytär poikansa kanssa sekä veljenlapset. Osa serkkuporukasta oli jätetty varta vasten kotiin, jotta väkeä ja meteliä ei olisi ihan tuvan täydeltä. Mummu oli virkeä, seurustelikin vaikkei kovin oma-aloitteisesti. Otin runsaasti valokuvia ja varsinkin mummusta ja vaarista sainkin viehättävät kuvat.

Tämä on minun oma äitienpäiväkakkuni, aito kaupankakku. Lohkaisin siitä jo palan ja nautin sen riippumatossa loikoillen. 

Mutta takaisin mummulakäyntiin. Isä tiedusteli, luemmeko me kuolinilmoituksia. Kaikki hihkaisivat yhteen ääneen, että joo. Kysymys johtui siitä, että isä oli huomannut kirkollisista ilmoituksista serkkunsa vaimon, 88 v. kuolleen. Kenellekään siitä sukuhaarasta ei ole tullut mieleenkään kertoa suru-uutista suvun vanhimmalle, saati laittaa kuolinilmoitusta edes paikallislehteen. Isä vähän ihmetteli sitä.

Se päivän paras lohkaisu oli, kun isä totesi: "Kuollaan sitä vielä meilläkin!"  Leski ja vainaja eivät jostain syystä ole pitäneet yhteyttä muuhun sukuun, mutta luulisi, että edes kuolemantapaus olisi ilmoitettu vaikka omille sisaruksille, joista joku taas olisi ilmoitellut eteenpäin. Isä jatkoi vielä, että kyllä heille ainakin pitää kuolinilmoitus laittaa, kuten minunkin mielestäni. Joillakin voi olla kysymys nuukuudesta tai köyhyydestä, mutta tuskin viime mainittu ainakaan mainituilla.

Kun pääsimme kotiin, kaivoin heti riippumaton esille ja ai että tuntui mukavalta loikoilla kirjan ja äkkimakean kakkuannoksen kanssa hetki auringossa. Sitruuna- ja ehkä lanttuperhonen liihotteli edes takaisin pihassa, mutta eipä niistä ehdi kuvaa ottaa.

Nappasin mummulan pihasta yhden kevätkaihonkukan, joka toivottavasti juurtuu meidänkin pihaamme. Se on kova leviämään ja juuri sellaisista keväkukkasista minä pidän.

Kasvi ei tässä ole kovin edukseen, mutta se matkustikin kuiviltaan käsilaukussani. Tänään saamastani tummanpunaisesta äitienpäiväruususta en huomannut ottaa kuvaa. Se pääsee myöhemmin tähän samaan penkkiin, jolloin toivottavasti sitä vielä kuvataan usein. Toissa vuotinen äitienpäiväruusu, joka oli keltainen, on tänäklin vuonna talvehtinut hyvin ja toivottavasi kukkii yhtä upeasti kuin edellisinä kesinä.

Äitienpäiväruoaksi ostimme eilen helppoa ruokaa eli kylmäsavulohta, josta jo syötiin eilen puolet sekä vihreää parsaa ja vähän salaatteja. Mies, joka on ollut aikanaan myös ravintola-alalla, sanoo että on kaksi juhlaa, jolloin häntä ei saa edes ilmaiseksi kapakkaan syömään: vappu ja äitienpäivä. Ei silti, emmepä me usein ulkona käy syömässä, korkeintaan omalla terassilla. Ei varmaan tarvitse pitkään odotella, kun siirrämme kesäkeittiömme ulos.

Leppoisaa äitienpäivän iltaa edelleenkin! Huomenna on taas uudet kujeet.