Kevätremonttia

Harmaa, sateinen ja kylmä päivä on jo illassa. Voi miten nämä päivät hurahtavatkin nopeasti. Ilmakin saisi jo lämmetä. Nyt ei ole puhettakaan varsinaisten ulkotöiden käynnistämisestä. Luonto onneksi on eri mieltä ja ne kasvit, jotka haluavat kukkia, ovat myös siihen ruvenneet. Viikonlopuksi on sentään jo luvattu lämpenevää.

Yritin kuvata kukkivaa vaahterapuuta, mutta tuuli heilutti oksia niin, ettei kuvista tullut tarkkoja. Samalla huomasin villiviinin auenneen lehden ja se piti kuvata siitä huolimatta, että tuo taustan vaahtera vähän häiritseekin:

Melkein laitoin otsikoksikin "Viimeinen villiviini". En minä, vaan tuo köynnös. Nimittäin voi olla, että pieneen aikaan tämä Villiviini ei kaimojaan enää valokuvaaainakaan suoraan työhuoneen ikkunasta. Huomenna tulee Remonttimies, joka aloittaa meidän kesäoperaatiomme napsimalla niin villiviinit, köynnöshortensian kuin kärhöt ja piippuköynnöksetkin mataliksi. Tämä on tehtävä maalausprojektin takia. Mies kävi kysymässä neuvoa tutulta puutarhurilta ja sen mukaan sitten edetään. Osa köynnöksistä on jo niin rapistuneita, että tuhoutumisriski kannattaa ottaa. Aloitetaan kasvatus alusta, jos kasvit ovat eri mieltä.Myös norjanangervo ja tuo korkeampi aitakasvi, tuomipihlaja, leikataan kukinnan jälkeen. Talon ulkomaalaus on luultavasti meidän elinaikanamme viimeinen, joten se tehdään huolellisesti. Edellisen kerran mökki on maalattu noin 30 vuotta sitten.

Tietäkin remontoitiin aamulla. Heräsin ison työkoneen meteliin. Ensin kulki vesiauto, sitten tuli lana ja viimeksi suola-auto. Naapuruston lapsenulkoiluttajat ja koirankävelyttäjät taatusti harmittelevat märkää, suolattua tietä, mutta kaipa tuo tuosta pian kuivuu. Nyt kyllä ainakin koirien tassut on pestävä lenkin jälkeen. Hyvä sekin, kun raksan kohdalle kuluneet karmeat töyssyt on saatu ainakin vähäksi aikaa tasoitettua. Olisikohan joku rakennustarkastuksen heppu käynyt paikalla ja sen jälkeen hälyyttänyt tiemestarin porukat liikkeelle? Tosin, ovat he muutenkin joka kevät käyneet tien lanaamassa ja suolaamassa.

Minä olen remontoinut viime päivinä lähinnä itseäni. Kävin jalkahoidossa ja hierojalla, tilasin jalkatuet ja sain samalla tiukat jalkajumppaohjeet. Huomenna on  taas hieroja ja ensi viikolla käyn kysymässä lääkärin mielipidettä lymfahoidosta. En ole ainakaan vuosikymmeneen raaskinut mennä hierontaan, mutta nyt tuntui siltä, että on pakko, maksoi mitä maksoi. Kampaajallekin pitäisi mennä, mutta ei enää ainakaan tässä kuussa. Siitä tulikin mieleen, että taitaa olla jokunen lasku erääntymässä tänään.

Henkistä hoitoa olen antanut itselleni lukemalla muutamia sota-ajan muistelmakirjoja. Meidän sukupolvemme on siihen nähden päässyt helpolla, vaikka suurten ikäluokkien lapsuudessa eivät mukulat juuri rahaa nähneet. Tästä tuli mieleen yksi lapsuudenmuisto, josta sain kovat nuhteet. Selkäsaunasta en ole ihan varma, mutta huutoa ainakin tuli. Olin ehkä ekalla tai tokalla luokalla ja jostain syystä saanut vähän rahaa. Minähän käytin rahan ostamalla kavereille jäätelöt, mahdollisesti suklaajäätelöt. Näin ei olisi kuulemma pitänyt tehdä. Raha ei siis silloinkaan pysynyt kädessäni. Olen tosin aina ollut sitä mieltä, että rahan tehtävä yhteiskunnassa on kiertää.