Laihdutus jatkuu

Tänään ilmestyi Naamakirjaan tämmöinen sivu: tieto merkittävästä globaalista päivästä, jota siis vietetään tänään. Kopioin tekstin ja logon suoraan sieltä.

"6.5 Vietetään kansainvälistä Älä laihduta- päivää (No Diet Day). Laihdutuskuurit ovat epäterveellisiä ja hyödyttömiä jos koko elämäntapaa ei muuteta. Päivän on tarkoitus myös tukea ja luoda tietoisuutta syömishäiriöistä. Julistetaan painorauha, edes yhdeksi päiväksi vuodessa!

Suomessa Älä laihduta -päivää vietetään valtakunnallisena toista kertaa. Suomeen päivä toi Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry vuonna 2008.

Maailmalla Älä laihduta -päivää on vietetty vuodesta 1992 alkaen - päivän on alunperin luonut englantilainen Mary Evans Young, joka on itse toipunut anoreksiasta. Päivää vietetään nykyään maailmanlaajuisesti mm. Australiassa, Kanadassa, Englannissa, Saksassa, Uudessa-Seelannissa, Norjassa, Venäjällä ja Etelä-Afrikassa.

Laihdutuskeskeinen kulttuurimme on luonut käyttäytymis- ja ajatusmalleja, jotka hallitsevat monien ihmisten elämää. Älä laihduta -päivä antaa mahdollisuuden purkaa näitä ajatusrakennelmia ja luoda positiivisempaa, lempeämpää asennetta itseensä.

Kuka päättää mikä on kaunista? Miksi kaikkien ihmisten pitäisi mahtua tiettyyn muottiin? Mikä on "normaalipainon" hinta yksilölle? Voivatko pakonomainen laihduttaminen, syömishäiriöt ja jojo-laihdutus olla vahingollisempia yksilön hyvinvoinnille ja kansanterveydelle kuin ”ylipaino”?

P.S. Emme ole terveellisiä elämäntapoja vastaan, emmekä halua tuomita ketään, joka haluaa laihtua! Korostamme, että laihduttaminen ei ole hyvää painonhallintaa, vaan jotakin sellaista, joka loppuu joskus; tutkimusten mukaan yli 90% laihduttaneista ihmisistä saa pudotetut kilonsa takaisin. Tärkeämpää näin ollen on saavuttaa luonnollinen, terve suhde ruokaan ja omaan kehoon sekä löytää aito liikunnan ilo! Lisätietoa saa esimerkiksi Patrik Borgin kirjasta "Rentoa painonhallintaa".

No, minä allekirjoitan joka sanan, vaikka olenkin aika innokas ja valmis kokeilemaan "laihdutuskuureja". Borgin kirjastakin tykkäsin. 

Oma painonhallintani onnistui pääsiäiseen asti hyvin. Suunnilleen viisi kiloa lähti suunnilleen kuukaudessa tai ehkä viidessä viikossa. Sitten tulivat pääsiäinen ja vappu ja olin lähes lähtötilanteessa. Mutta sen jälkeenpä on taas kilo pudonnut, vaikka muistin yhtäkkiä, että toiseen jääkaappiin oli unohtunut vielä ihan syömäkelpoinen pääsiäiskakku.

Vietetään vaan hyvällä omallatunnolla  Älä laihduta -päivää. Jos ei joskus salli itselleen herkkuja, niin jo rupeaa päätä kiristämään. Itse tosin ajattelin siirtää päivän viettämisen sunnuntaiksi, kun joka tapauksessa olemme menossa mummulaan äitienpäivän kakkukahveille. Meitä on siellä silloin äitejä kolmessa polvessa ja yhteensä neljää sukupolvea paikalla. Käymme hakemassa tyttären poikineen matkan varrelta mukaan, joten autoton lapseni ja lapsenlapseni pääsevät onnittelemaan myös äitiään. Minuahan ei kukaan muu voi onnitellakaan, kun en ole tuon ukkoni äiti, vaan pelkästään vaimo. Pitäisiköhän silti hommata äitienpäiväkakkua kotiinkin? Tytär tosin ei ehdi enää meille, vaan he rientävät toiseen mummulaan. Päivä ei heille ole kaikkein herkullisin, kun tiedossa on vierailu kahden Altzheimer-mummin luona, toinen on tyttären, toinen hänen poikansa mummi. Tytär lupasi viedä minunkin terveiseni ex-anopilleen, jonka kunto ilmeisesti on mennyt kovasti alaspäin. Tuo tauti se ei ikää katso.  Lohdutin tytärtä, että heidän käynnistään voi kuitenkin jäädä joku muistijälki ja jos ei mummin mieleen, niin vaarin ainakin.

Tuon onnenpensas eli forsythia on kuvattu pari päivää sitten. Samaan kuvaan onnistuin saamaan melkein kaikki pensaan kukat. Jonain vuonna tuo on kukkinen tosi upeasti, mutta nyt alkaa olla kai se onni tiensä päässä.