Pihapäivä

Postipojan iloinen puhelinääni karisti aamulla unet silmistäni. Tulossa olisi viisi pakettia kasveja. Viisi! Herttileijaa, en edes muistanut mitä kaikkea olin tilannut. Erilaisia perennoja tuli ja yksi liljapaketti vielä kaupantekijäisiksi. Alun perin tarkoitus oli tilata vain Siperian unikkoa itselle ja tyttärelle, mutta sitten innostuin tilaamaan paria muutakin sorttia.

Kasvit olisivat saaneet tulla vasta ensi viikolla, mutta en valita. Tosin tytär ei ole vielä päässyt uudelle pihalleen, joten joudun tekemään hänen kasveilleen jonkun väliaikaisistutuksen, mutta eivät nuo muutkaan vielä ole päässeet maahan asti. Muutama roskapuun alku on kaadettava oman uudemman kukkapenkin viereltä ja raivattava hirmuinen määrä rikkaruohoa uuttakin uudemman penkin kohdalta. Otan kuvia vasta sitten kun näen, jäävätkö kasvit edes henkiin.

Kukkapenkkiprojekti on tänään aloitettu. Ensin tein kuitenkin pottumaan. Perunat, kaikki 30 pikkuista pottua, ovat nyt maassa. Tai siis eivät maassa vaan maan päällä. Keräsin niiden päälle paksun peiton lehtisilppua. Kateviljely onnistui viime kesänä ja muutamana edellisenäkin, vaikka pelkäsin Jaakko Vaakon tulevan ja syövän perunat. Muutaman vuoden päästä pottumaan paikalla on toivottavasti paksu kerros hyvää multaa kompostoituneista tammenlehdistä.

Yritin perata kukkapenkkejä inhottavasta vuohenputkesta, mutta voimat ja into loppuivat kesken. Selkään sattui, polviin sattui, kengät kiristivät. Mies onneksi ei sanonut, että kuka käski haluta kasvimaata ja kukkapenkkejä. Huomenna on uusi päivä, mutta silloin kaupasta haetaan myrkkyä. Jospa se auttaisi, sillä niin ekologinen en ole, että tuota iljettävää vuohenputki-roistoa sietäisin pihassa, jos vain joku keino löytyy sen tappamiseksi.

Tässä on unikko muutaman kesän takaa. Näissä pikkuisissa uusissa taimissakin on jo nuppuja, joten penkki täytyy saada pian kuntoon.

Tänään meillä syödään lipstikkakeittoa, jota lähdenkin nyt tästä keittelemään. Samalla pistän alulle tyttärelle lupaamani raparperipiirakan. Muuttopiirakan näet.