Kävin aamulla hakemassa "uudet jalkapohjat" itselleni. Pian lähden käväisemään lääkäriasemalla. Ajattelin asioida tämän väliajankin kaupungilla, mutta ajoin sitten kuitenkin kotiin. Tukipohjalliset ovat sen verran oudot ja ahtaat kengissä, että katsoin viisaimmaksi ottaa alun varovasti. Ei silti, kävely tuntuu hyvältä, ihan kaikki 20 askelta, jotka olen pohjieni kanssa ottanut.
Piipahdin joutessani kurkkaamaan tuttuja blogeja enkä samalla malta olla paasaamatta vähän veteraanikuntoutuksesta, jonka kynsissä vanhempani nyt parhaillaan ovat. Käly ja velimies olivat käyneet katsomassa vanhuksia kuntoutuslaitoksessa, jonne kunta heidät kyöräsi Kaunialan sijasta, kuten olen muutamaan kertaan jo maininnut aikaisemmin.
- Kamala paikka, sanoi käly, joka eilen raportoi vierailukäynnistä. Pitkiä, steriilejä käytäviä, kerroksia, joissa oli vain suljettuja ovia, ei missään ristinsielua, joka olisi opastanut kävijää. Tervejalkaisellekin käytävät kuulemma olivat tuskallisen pitkiä, joten ihmettelenpä miten rollaattorin kanssa köpöttävät veteraanit niistä selviävät. Tai esimerkiksi me huonojalkaiset, jotka paarustamme ilman keppiä. Hoitajat laskettelivat kyllä potkulaudoilla tai jollain sen tapaisille pitkin käytäviä.
Vanhukset olivat löytyneet. Isä oli ollut aika väsyneen näköinen eivätkä kokemukset olleet positiivisia. Ilmeisesti hän joutui vielä paljon enemmän vahtimaan äitiä kuin kotona. Hän oli esittänyt mielipiteensä paikasta varsin selväsanaisesti. Onneksi hänellä on sana hallussaan ja taatusti raportoi myös ainakin paikallisille veteraanijärjestöille. Nytkään raporttia ei tehty vain sukulaisille, vaan myös paikalle pyyhältäneelle tarkastuspartiolle. Kunnasta olivat sanoneet olevansa.
Kuntoutusohjelmastakin oli ollut puhetta vaarin kanssa. Edellisenä iltana olisi ollut tarjolla makkaranpaistoa ulkotiloissa, siis niille jotka sinne olisivat tarjenneet ja/tai itsekseen osanneet ja/tai jaksaneet rollaattoriaan lykkiä. Isän kuntoutusohjelmaan oli merkitty mm. internetin käyttöä. Internetin! Lähes 90-vuotiaalle miehelle, joka ei ikinä ole ollut tietokoneen kanssa tekemisissä, internet-tuokio varmaan onkin erityisen rentouttavaa kuntoutusta. Jalkahoidon he sentään olivat saaneet ja ruoka kuulemma oli hyvää. Telkkariakin sai katsoa.
Juttelin kuulemastani fysioterapeutin kanssa, kun arvelin hänenkin jotain asiasta tietävän. Hän kertoikin olleensa itse siellä koekäyttäjänä muutama vuosi sitten ja sanoi, että nuoremmille paikka varmaan on ihan hyvä. On erilaista kuntosalivekotinta, allasta ja muuta, samoin ihana luonto. Ongelmana on hinta ja sitä kautta pula käyttäjistä ja nykyisin myös fysioterapeuteista ja muista hoitajista. Siksi kai näistä vanhuksista on otettu kiinni, kun ainakin sotainvalidien kuntoutuksen maksaa valtiokonttori eikä kunta. Hän oli kuullut myös vastaavanlaisia kertomuksia omilta asiakkailtaan, joten aivan soopaa en minäkään kirjoita. Hänen tietämänsä mukaan meidän kaupunkikaan ei enää lähetä sinne veteraaneja ja toivottavasti näin myös on. Naapuri vissiin vasta aloitti ja pisti meidän vanhukset koekäyttäjiksi. No, tämä kaikki on toisen käden tietoa, mutta käly arveli, että taksi voi piankin kaartaa kotipihaan. Varsinaisesti heidän pitäisi tulla kotiin vasta viikon päästä.
Sinä se jaksat ottaa kantaa monenlaisiin asioihin, mistä suuri ihailuni!
VastaaPoista- Muuten, pian tulevat ne "sampleri-lankani", ja luulenpa ihan tosissani, että rupean sitä pistelemään, kun mieli tekee niin kovasti :D. No, saankos sinusta kaverin? ;)
Uskaltaisinkohan luvata? Joo! Tilasitko langat mistä?
VastaaPoistaHyvähän se on, jos erilaisia keinoja ja paikkoja pyritään kuntoutuksille löytämään, mutta pitäisi kyllä myös katsoa tosissaan, että kenelle mikäkin paikka sopii. Ja nuo pitkät 'kylmät' käytävämäärät kyllä tuovat taatusti ennemmin sairaalan mieleen kuin kuntoutuslaitoksen, tosin nykyään sairaaloistakin sentään löytyy aika hyvin kodinomaista sisustusta; verhoja, mattoja, kasveja ja tauluja. Pitkän käytävän visuaalisesti lyhyemmäksi saaminen voikin olla aika haastavaa.
VastaaPoistaToivottavasti nuo uudet jalkapohjat myös auttavat, että pääset helpommin liikkeelle! Kivuttomampi kävely on tärkeä asia!
Oikeaa asiaa nostit esiin. Ei kyllä kuulosta miltään kuntoutukselta tuo. Omat veteraanimme ovat jo siirtyneet rajan taa. Mutta aikoinaan kävivät kuntoutuksessa ja hyvillä mielin palasivat.Varmaan se riippuu paikasta ja henkilökunnasta tosi paljon.
VastaaPoistaKuten sanoin, tietoni ovat vielä toisen käden tietoja, mutta käly oli todella tuohduksissaan puhelimessa. Se on totta, että on hyvä olla erilaisia ja eri tarpeisiin suunniteltuja kuntoutuspaikkoja. Tuttua ja turvallista miljöötä pitäisi painottaa etenkin ikäihmisten kohdalla enemmän kuin muutamaa säästettyä ropoa tai jonkun ison päällikön tekemää periaatepäätöstä.
VastaaPoista