Toimintasuunnitelman tekoa

Lähden huomenna hammaslääkäriin ja samalla matkalla toimittelen muitakin asioita. Pitää oikein miettiä, mitä kaikkea. Japaniin lähtevät sukat vien ainakin postiin. En muistanut ottaa niistä kuvia, mutta 10 paria on nyt paketissa ja valmiina matkaan. Asiasta on himpun enemmän  Varalla-blogissani, se nääs kun leikkii olevansa kässä- ja taideblogini.

Ihan kokonaan en pistänyt sukkapuikkoja naulaan, vaan aloitin nyt illalla vielä yhden parin, hyväntekeväisyyteen sekin menee.

Lääkäriasemalta pitää hakea uusi resepti ja kaartaa apteekin kautta. Lääkäri soitti labrakokeista ja tulokset olivat periaatteessa hyvin O.K. Kolesterolit olivat oikein hyvällä mallilla, kilpirauhaskokeen tulokset myös, ainostaan toinen maksa-arvo oli kohonnut, se joka nousee lääkkeiden eikä liian viinin latkimisen takia eikä sekään ollut hälyttävän korkea. Mutta lääkäri lisää nyt diabetes-lääkitystä, joten apteekista on haettava uudet pillerit, tai siis samat mutta vahvemmat.

Muut lääkkeet ovat ennallaan, mutta eipä ole lupaa niitä lopettaakaan, vaikka olen sitä ehdotellut. Kiitos ankaran työ- ynnä muun stressin - luulen minä - sekä perintötekijöiden, napostelen kaikesta päätellen verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä lopun ikääni ja nyt uusimpina näitä kilpirauhas- ja diabetespillereitä. Vielä kun saisi painoa putoamaan. Ennen pääsiäistä olin jo miinus viidessä kilossa, jonka sain kyllä huolellisesti takaisin pääsiäisherkuilla. Jatkamme ponnisteluja! Miehen mielestä syön liikaa ja liian usein ja siksi diabeteskin on itse aiheutettu sairaus. Että semmosta kannustusta tähän sairauteen. Kävimme kylä ruokaohjelmani lääkärin kanssa tarkkaan läpi ja tässä asiassa kuuntelen mieluummin hänen ohjeitaan.

En muistanut kysyä lääkäriltä, kokeilisimmeko taas kertaalleen Kela-hakemuksen tekoa. Sieltä on jo kahteen kertaan tullut hylkypäätös näille kakkostyypin diabetes-lääkkeilleni. Sokeriarvot ovat katsokaatten liian hyvät. No, totta kai, kun syön uutterasti lääkkeitä. Onneksi se on aika edullinen lääke, mutta kun näitä troppeja on vaikka miten montaa lajia, niin vuoden mittaan niistä tulee aikamoinen lääkelasku. Loppuvuodesta onneksi kela pääsee maksumieheksi, mutta apteekki on auringontarkka siitä, ettei vaan tule otettua yhtään liian aikaisin lääkkeitä ulos esimerkiksi seuraavan vuoden tarvetta varten... Tai kelahan tietysti siellä takana on kirjanpitoa pitämässä.

Äitykänpäiväkin on tulossa. Tytär asuu nyt sen verran kaukana, että tuskin pyöräilee onnittelemaan. Ikinä en unohda sitä äitienpäivää, jolloin hän tosiaan pyöräili onnittelemaan, ruusu tarakalla keikkuen. Mutta nyt matkaa on lähemmäs 10 kilometria, ellei sitten lähde yhdessä mummulaan kanssamme. Toinen miniä lähettää usein onnittelutekstarin, mutta muuten saan itse järjestää omat kekkerini. Mies ei arvosta tällaisia merkkipäiviä, kuten ei yleensä muitakaan juhlapäiviä. 

Huomenna ehkä pitää silmäillä kauppaliikkeiden valikoimia sillä silmällä, että löytäisin äidille jotain kivaa lahjaksi. Ihan tyhjin käsin ei sentään voi mennä ja ainahan pienikin lahja ilahduttaa ketä tahansa. Ja on siinä vähän kilpavarustelunkin makua, kun arvaan, millaisten pukettien kanssa armaat sisaret saapuvat...

Sinänsä on vähän ongelmallista keksiä sopivaa viemistä muistisairaalle ihmiselle, jolla on jo kaikkea, siis sellaista joka häntä ilahduttaisi oikeasti. Koruja hänellä on tarpeeksi ja yllättäen on ruvennut pitämään niitä arkenakin. Rannerenkaat kilisevät kädessä ja kivisormus on melkein joka sormessa. Kukat ovat huono ajatus sekä hoidon että isän astman ja heinänuhan takia. Karkkeja äiti kyllä syö mielellään, muttei määräänsä enempää niitäkään voi viedä. Viinit ovat pois laskuista, koska hän ilmeisesti sekoaa jo pienestäkin määrästä ja käy aggressiiviseksi. Lukeminen ei hyvin suju ja muutenkin olen jo kahtena viime vuonna vienyt runo- & kuvakirjoja ja yhden lottamuistelman. Joskus olen vienyt jonkun koristemobilen, mutta sitä ei ole näkynyt sen päivän jälkeen. Kuppeja ja kippoja on talossa liiankin kanssa. Käsitöitä hän ei ole tehnyt muistaakseni 60-luvun jälkeen. Isä ei kestä parfyymejä. Kynttilää ei missään tapauksessa voi ajatella, ettei muori vielä polta taloa. Tukka leikataan kotona eikä mitkään jalka- tai käsihoidot tms. tule kysymykseenkään, kun ei ole käynyt isänkään kanssa kaupassa ainakaan vuoteen eikä muutenkaan kotipihaa kauempana.
Ehdolla on nyt yöpaita / alushousuja ja sukkahousuja / trikoopusero / lakanasetti molemmille. Täytyy katsella huomenna.

Palataan asiaan!