Pääsin säikähdyksellä

Kun tunnustelin illalla yläselässä olevaa luomea, niin säikähdin vallan kamalasti. Siihen viereen oli yhtäkkiä kasvanut peukalonpään kokoinen patti. Mitä teille tulisi ensimmäiseksi mieleen? Joo, niin minullekin! Säikähdin senkin takia, kun se luomikin on suhteellisen vähän aikaa sitten paikalleen juurtunut ja patti oli selvästi erottuva kyhmy. Paikka oli hankala omatoimiseen tarkkailuun, vaikka miten yritin sitä peilata. Mieskin sanoi vain, että, joo-o, joku patti siinä on.

En nyt sentään ihan hautakiveä ollut tilaamassa, mutta patti kyllä pysäytti miettimään. Onneksi minun piti muutenkin mennä tänään käymään lääkärikeskuksessa. Pyysin ja sainkin heti ajan lääkärille, joka otti minut vastaan noin viiden minuutin odottelun jälkeen ja totesi, että paisehan se siinä luomen vieressä taitaa olla eli tukkeutunut talirauhanen ja se puhkaistaan saman tien. Lisäksi hän määräsi antibioottikuurin. Ei varmaankaan tarvitse erikseen mainita, että kyse ei ollut kunnan palveluista, mutta maksoinpa mielihyvin yksityislääkärin palkkion.

Olin tänään myös jalkahoidossa. Olisi pitänyt käydä jo ajat sitten ja niinpä sain miellyttävän ja hyvän hoidon lisäksi aiheelliset ja napakat nuhteet kinttujen huonosta kunnosta. Minähän kuljeskelen kesät, talvet sisällä korkeintaan sukkasillani, mieluiten paljain varpain. Se on nyt loppu. Lisäksi sain käskyn lähteä hankkimaan itselleni kunnolliset jalkatuet.

Jalat olivat tosiaan talviterässä, kuivat ja karheat, mutta mikä kenkuinta, tunto on osittain hävinnyt jalkojen syrjistä ja kantapäistä ja sehän on niitä asioita, joista diabeetikkoja alati varoitellaan. En vain ole osannut ottaa varoituksia tarpeeksi vakavasti enkä mieltää itseäni oikeaksi sokeritautiseksi, kun sokeritkin ovat pysyneet suhteellisen hyvin aisoissa. Tai eivät siis ole, kun lääkäri kerta määräsi vahvemman lääkityksen. Sen takia sinne lääkärikeskukseenkin oli asiaa, uutta reseptiä hakemaan.

Ensi viikolle tilasin jo ajan hierojallekin, joten nyt alkakoon uusi elämä. Kun ei sitä melanoomaakaan ollut. Päivittäinen jalkojen rasvaus pitää nyt jotenkin saada ohjelmaan siitä huolimatta, että se on kankealle, paksulle ihmiselle tosi vaikeaa. Olen levittänyt rasvaa pesuvadin pohjalle ja hieronut siinä jalkojani, mutta se tärvää hyvää ainetta turhan takia. Toinen kikka on levittää sitä jalkaterälle ja siitä sitten hieroa muualle jalkoihin, muttei sekään kovin tehokasta ole. Saisinkohan lapsenlapsen värvättyä kesätyöläiseksi rahaa vastaan? Joillakuilla aviomiehet rasvaavat ja hierovat eukkojensa jalkoja, mutta kaikille se ei sovi.

Tämä on vähän epämääräinen kuva, mutta esittää pihan lehtikuusta, joka rupeaa juuri nyt kukkimaan. Kamerani ei oikein suostunut kohdistumaan itse emi- ja hedekukkiin, vaan mieluummin kuiviin oksiin.

Näissä merkeissä päivä on mennytkin. Onneksi siskonmakkara-lipstikkakeittoa jäi eiliseltä juuri ja juuri riittävä annos kahdelle, joten ei tarvitse pohtia iltaruokaakaan. - Iloista iltaa!