maanantai 2. toukokuuta 2011

Vuokon päivää

Vuokko on saanut oikein harvinaisen osuvaan aikaan nimipäivänsä. Sinivuokoan aika alkaa olla jo ohi, mutta kaikki tienpenkereet ja metiköt oikein pursuavat valkovuokkoja. Nämä ovat omasta pihasta, jossa ei varsinaisesti vuokkoja ole vaivaksi asti. Keltavuokon lehtiä jo näkyy, mutta ei vielä kukkia. Lähimäki kukki jokin aika sitten sinisenä, mutta kun yritin ottaa kuvaa, niin tupsut olivat juuri niin kaukana toisistaan, etteivät suostuneet samaan kuvaan. Oman pihan sinivuokot kasvavat yksitellen siellä sun täällä.


Päivä on yhtä perinteinen kevätpäivä kuin eilinenkin eli harmaa ja kylmä. Intoa ja inspiraatiota kaivataan! Ei niin, etteikö töitä olisi. Inspis vain puuttuu.Sama vaiva tuntuu tosin olevan miehelläkin. Väsy vei hänet taas tänäänkin aamupäivänokosille. Ennen puhuttiin kevätväsymyksestä. Onkohan tämä sitä?

Oravat rapistelevat seinän takana villiviinissä, joka mahdollisesti tai luultavasti elää viimeistä kevättään. Kun edessä on maalausremontti, on kiipeilijät raa´asti vedettävä alas. Osa köynnöksestä on muutenkin jo aika rappeutunutta, vähän kuin täällä sisäpuolellakin oleva V-viini.

Mies ilmeisesti keräsi voimia ennen kuin lähti soittotunnilleen, joka on yksi kevään viimeisistä ja oppilas ottikin jo varmuuden vuoksi kiitoslahjakirjan laukkuunsa. Syksyllä tulee uusi opettaja, johon oppilas ei ihan suosiollisesti ainakaan ensinäkemän perusteella suhtaudu. Tytönlirpukka, jolle myös voi olla outoa suhtautua lähes seiskakymppiseen opetuslapseen. Mutta syksyllä sen sitten näkee. Entinen oli kuulemma tosi hyvä opettaja.

Tunnin jälkeen käväisemme kaupassa. Mies tarvitsee uudet sandaalit. Samalla taidetaan ostaa siskonmakkaroita ja vihanneksia, sillä oman pihan lipstikka on jo sen verran venynyt, että saadaan napsittua ensimmäiset soppa-ainekset ja tehdään kerralla vähintään kahden päivän ruoka.

Tämä meidän lipstikkamme kasvaa ja leviää kukkapenkin päässä portinpielessä, tai siis jos olisi portti niin se olisi siinä. Entiseen aikaan lipstikka eli liperi istutettiin nimenomaan portinpieleen pirujen karkoittamiseksi. On se sen verran vahva yrtti, että toivottavasti ainakin pienet pirut saavat kyytiä.

9 kommenttia:

  1. Joskus reilu kymmenkunta vuotta sitten pääsin tutustumaan lipstikkaan ja sitten elämä kuljetti eteenpäin ja se kasvi jäi taakse. Aivan ihana olisi omistaa, mutta kasvaneeko parvekkeella?

    VastaaPoista
  2. Luulen ettei kasva, nimittäin juuret ovat aika tukevaa tekoa ja vaatii ainakin ison ruukun. En tosin ole kokeillutkaan.

    VastaaPoista
  3. Vuokon päivä, mutta täällä meillä ei vuokot kuki luonnossa, paitsi jokunen sinivuokko siellä täällä. Siksipä on hienoa käydä siellä eteläisessä Suomessa lasten luona vieraisilla aina tähän aikaan vuodesta.
    Ja tuo lipstikka hävisi minulta pari talvea sitten. liekö loukkaantunut kun jaoin sitä naapurille. Täytyy saada uusi.

    VastaaPoista
  4. Vuokonpäivä on ensimmäisen nimeni nimipäivä, mutta ei meillä vielä vuokkoja näy...
    Lipstikkakeitto on parhaita mahdollisia keittoja keväällä/alkukesästä. Pensas näkyy olevan vielä tässä vaiheessa niin pieni, että keiton keittäminen on ajankohtaista vasta parin viikon kuluttua. Lipstikkaa säilötään osaksi yrttisilppua pakastimeen koko talven ajaksi. Niin ja pahat henget toki karkoitetaan!
    Millä soittotunneilla miehesi käy?

    VastaaPoista
  5. Lipstikka on hieno lisä vihanneskeittoon, mutta oletko keittänyt keiton pelkästään lipstikasta? Se vasta hyvää on!

    VastaaPoista
  6. Hippokampustaja, mies aloitti pasuunansoiton tasan kaksi vuotta sitten. Puhaltimien ja soittolaukkujen määrä talossa on viime vuosina lisääntynyt tasaiseen tahtiin, seuraavaksi kuulemma pitäisi saada kunnon trumpetti. Pasunistin lisäksi meillä on talossa huilisti, pianisti ja urkuri, pian ilmeisesti myös trumpetisti.

    Juu, Anja, olen tehnyt ja semmoinen lipstikkakeitto onkin hyvää!

    VastaaPoista
  7. Kotikotona oli myös lipstikkaa portin pielessä. Liperiksi äiti sitä sanoi. Vai oli se siinä pahan karkoittajana. En kylläkään ihastunut sen makuun enkä tuoksuun. En tiedä maistuisko nykyään paremmalta.
    Kyllä nyt on kevät parhaimmillaan kun kaikki alkaa kukkia ja puut viheriöidä.

    VastaaPoista
  8. Harkitsen lipstikan osittaista siirtoa. Onnistuisikohan sellainen. Tekisi mieli siirtää sitä rapunpieleen.

    VastaaPoista
  9. Se kasvi ei vähästä säikähdä, joten takuulla siirto onnistuu.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!